981
post-template-default,single,single-post,postid-981,single-format-standard,stockholm-core-2.3,qodef-qi--no-touch,qi-addons-for-elementor-1.5.4,select-theme-ver-8.9,ajax_fade,page_not_loaded,menu-animation-underline,,qode_menu_center,qode-mobile-logo-set,wpb-js-composer js-comp-ver-6.6.0,vc_responsive,elementor-default,elementor-kit-14
Mosaiikkisiipi. Kuva: Jussi Silvius

Mosaiikkisiipi haluaa tehdä musiikkia, jolla on merkitystä

Huhtikuun 2021 lopulla törmäsin puolivahingossa yhtyeeseen nimeltä Mosaiikkisiipi. Ja kaikista maailman paikoista vielä Twitterissä. Mutta olen hillittömän iloinen, että näin kävi. Kohtaamisesta ja bändin musiikin sisäistämisestä alkoi kirkastua moni asia.

Kuulin silloin ensimmäistä kertaa Oodin, joka on pelottomasti herkistelevä, sopivasti karhea rakkauslaulu Turulle. Oli suorastaan riemukasta kuunnella, kun joku laulaa omaa postinumeroa stemmoissa! Se oli siinä: otin yhteyttä Jussi Silviukseen ja pyysin luvan käyttää katkelmia biisin lyriikasta dekkarini Ahne alkusivulla. En oikein voinut muutakaan, koska minullakin on tapana kirjoittaa Turusta rakastuneen silmin. 

Nyt kun Even valinta -blogi on vihdoin uudestisyntynyt, on suuri kunnia aloittaa uusien tekstien virta Mosaiikkisiiven esittelyllä. Vaikka nimi on bändille aika omaperäinen, näin sen alusta saakka kuvana silmissäni.

Keitä yhtyeeseen kuuluu? Ja mistä nimi on tullut? Bändi saa itse antaa meriselityksen. Äänessä ovat Jussi Silvius ja Antti Mäkelä. He tunnustavat heti kärkeen, että Mosaiikkisiipi-nimi oli aikamoisen työn takana. 

”Halusimme nimen, jota ei vahingossakaan ole kenelläkään muulla. Sanayhdistelmä syntyi musiikin mosaiikkimaisuudesta ja siipi-sanan kaksoismerkityksestä: se on lentämiseen tarvittava ruumiinosa, mutta se voi tarkoittaa myös ryhmää järjestön tai joukko-osaston osana”, Jussi ja Antti kertovat.

Kun jo yhtyeen nimi on muotoutunut noin jännittävän ja kiehtovan prosessin kautta, on loogista selvittää, mitä kummaa bändin ensimmäisen albumin nimi, Ala, sitten tarkoittaa.

Ala on niitä Jussin rakastamia sanaleikkejä. Ala on latinaa ja tarkoittaa siipeä. Ala on myös imperatiivimuoto alkaa-verbistä ja oikealla kirjoitusasulla levyn nimeksi tulee A la Mosaiikkisiipi.” 

Auts! Latinistille tämä on kova paikka: olisi pitänyt muistaa, että ala tarkoittaa siipeä. Ego sum stultus! Stupido! 

Nämä samat miehet ovat myös kappaleiden takana: Antti säveltää ja Jussi sanoittaa. Joskus kappaleet syntyvät sävelletystä tekstistä, joskus taas teksti syntyy jo olemassaolevaan sävellykseen. Sovitukset ovat lähes täysin Antin harteilla.

Jussin ja Antin mielestä mielestä musiikin säveltäminen ja tekstien kirjoittaminen on silti huomattavasti iisimpää kuin nimen keksiminen.

Helpompaa on silmät sulkea oli ensimmäinen kappale jonka saimme yhdessä aikaan. Ja se toimi tekstien suhteen jonkinlaisena suunnannäyttäjänä”, Jussi ja Antti selvittävät.

Tämä oli ihanaa kuulla! 

”Emme halua julistaa tai saarnata, mutta ainakin meistä on virkistävää kuulla laulettavan myös muista aiheista kuin rakkaudesta. Toisaalta on niinkin, että vaikka monet pohtivat ilmastoasioita ja ovat niistä huolissaan, saattaa ainakin aluksi tuntua oudolta kuulla niistä laulettavan tarttuvassa pop-kappaleessa.”

HOSS on kuitenkin saanut pääasiassa hyvää palautetta. Tosin bändin korviin kantautuneen tiedon mukaan ainakin yksi ihminen on lopettanut biisin kuuntelun kesken tekstin vuoksi. Minä sen sijaan lisään volaa. HOSS on voimabiisi, jota kuuntelen usein bussissa matkalla töihin tai kotiin. Tuntuu lohdulliselta tietää, että on olemassa ihmisiä, jotka uskaltavat katsoa, ottaa kantaa ja tekevät sen vielä häikäisevän tyylikkäästi. HOSS on nimittäin täydellinen pop-biisi: tarttuva, suloinen ja keveä kuin perhosen siivenisku. Biisin teksti on kuitenkin niin nerokas, että se vetää maton alta ja kääntää koko popskenen nurin päin. 

Kannattaa sanoa haaveet ääneen

Mosaiikkisiiven historia alkoi heinäkuun 2018 lopussa jokilaivakierrokselta, jossa Jussi ja Antti keskustelivat haaveistaan. Antti halusi perustaa bändin jossa on useita laulajia ja isoja biisejä ja säveltää sille musiikkia. Jussi halusi kirjoittaa. Seuraavalla viikolla aloitettiin hommat ja biisejä alkoi syntyä. 

Yhtyeen jäsenistä noin puolet asuu Turussa, joten bändiä voi kutsua turkulaiseksi tai ainakin varsinaissuomalaiseksi. Ainoastaan kosketinsoittaja Kari Luukkonen asuu Tampereella. 

Bändiin kuuluu seitsemän muusikkoa: Juuso Vuorinen (laulu), Iitu Laurila (laulu), Reetta Saari (laulu), Antti Mäkelä (rummut, laulu), Pekka Suhonen (kitara, laulu), Jussi Karhujoki (basso) ja Kari Luukkonen (koskettimet). 

Jussi Silvius ei soita eikä laula, mutta toisaalta musiikin tekeminen on alusta asti ollut kahden kauppaa: Antin ja Jussin.

”Tämän bändin rakenne on todella kummallinen. Toisaalta se on minä ja Antti. Toisaalta nuo seitsemän, jotka soittaa ja laulaa. Kuitenkin albumilla soittaa kymmenen muusikkoa ja vielä bandeonin soittaja. Mutta ajattelen että Mosaiikkisiipi on nuo seitsemän tyyppiä ja minä ja Antti ollaan ne tyypit, jotka ovat biisien taustalla”, Jussi selvittää. 

Vaikka Ala-albumi on tämän kokoonpanon ensimmäinen, bändin jäsenillä on yhteenlaskettuna vuosien kokemus soittamisesta ja keikkailusta. Heitä voi kutsua vähintään musiikin puoliammattilaisiksi.

Antti Mäkelä on soittanut vuosikaudet Jarkko Aholan bändissä, basisti Jussi Karhujoki on soittanut monen suomalaisen huippuartistin taustalla ja joku saattaa muistaa Juuso Vuorisen The Voice of Finland laulukilpailuista. 

Juuret vanhassa melodisessa popissa

Mosaiikkisiiven musiikki kumpuaa 1960-70-lukujen melodisesta popista. Laulujen taustalla vaikuttavat Beatles, Beach Boys, Phil Spectorin tuotanto sekä Jeff Lynne & E.L.O. Pikantin ja kirpeän mausteen antaa Jellyfish 1990-luvulta. Kotimaisista bändeistä esikuvina ovat toimineet Pepe & Saimaa sekä Ultra Bra.

Alusta saakka olen rakastanut bändin poikkeuksellisen vahvaa, vivahteikasta ja suvereenia laulua: stemmat soivat äänissä puhtaina ja virheettöminä, samoin vokalistien osuudet. Tätä bändiä kuunnellessa ei todellakaan tarvitse pelätä, että joku laulaisi väärin.

”Merkittävin tekijä moniäänisen laulujen soinnissa on laulajien taito ja tietysti myös uusintaottojen määrä”, Jussi kertoo. ”Vireen suhteen oltiin todella kriittisiä äänityksiä tehdessä.”

Biiseisssä yhdistyvät isot soundit ja herkät akustiset soittimet, tyylikkäät sovitukset ja taitavasti sommitellut  tekstit. Tuotannon lävistää laatu, joka hakee vertaansa.

Levyn aloittaa alle minuutin mittainen a cappella -laulu Mosaiikkisiipi, johon on jo kätketty lupauksia tulevien biisien teemoista. 

Miksikään uudeksi Rajattomaksi ei olla pyrkimässä, mutta kappaleella haluttiin johdattaa albumin maailmaan, jossa moniääninen laulu on kuitenkin se hallitsevin elementti.”

Albumilta on äärettömän vaikeaa nostaa esiin yksittäisiä biisejä, koska jokaisessa on niin paljon hyvää. Joka kuuntelukerralla löytyy uusia elämyksiä ja oivalluksia, uusia  tasoja ja rakenteita niin soitosta, laulusta kuin teksteistäkin. 

Juuri tällä hetkellä koskettaa eniten ehkä surumielinen, ihanan ilmava, viileän jazzyksi kääntyvä Keskeneräinen. Sitä kuunnellessa on kuin peiliin katsoisi. Ja siinä on muuten se bandeonkin.

Vanhenen, vaikka sitä koskaan myöntäisi en

Pakenen, niin lujaa kuin vaan jaloista pääsen

Antaudu en, mieluummmin mä olen tällainen;

Hölmö, naiivi ja lapsellinen kuin aikuinen.

Keskeneräinen on pohdintaa sen ristiriidan suhteen miten tulisi toimia aikuisena eläessä ja miten toisaalta kokee itsensä. Nuorena sitä on kauhea kiire kasvaa aikuiseksi ja aikuisena pyrkii pakenemaan vanhenemista”, Jussi kertoo.

Älä päästä putoamaan on suosituin yhtyeen biiseistä ja päässyt Spotifyn Suomirock tänään -listalle. Bändille se oli todella positiivinen yllätys.

”Biisin ensisysäys oli Jellyfishin New Mistake -kappaleen rivissä ”You better catch me when I fall”. Siitä sitten muodostui ajatus siitä kuinka tärkeää on, että vaikka olisi melankolisia ja tuskastuttavaa ajatuksia, elämässä olisi joku, on se sitten ystävä tai kumppani tai kuka tahansa, joka toimii turvaverkkona ja lohduttaa silloin kun on hankala olla”, Jussi avaa biisiä..

Aamunavaukseeni työmatkalla kuuluu useimmiten myös biisi Muista hengittää. Se on lämmin, sympaattinen ja empaattinen – kuin ystävän halaus väsyneelle. Sitä kuunnellessa käy aina niin, että vedän muutaman kerran syvään ilmaa keuhkoihini ja muistan, että betoninharmaankin voi maalata värikkääksi. Asenne ratkaisee, jos ei nyt aina, niin usein kuitenkin.

”Muista hengittää on positiivisesta vireestään huolimatta lähtöisin ajasta, jolloin sen kirjoittaja ei aina välttämättä muistanut hengittää. Se on eräänlainen muistilappu omaan elämään, kuten pari muutakin kappaletta”, tekstintekijä jatkaa.

Musta koira on musiikillisesti rankinta Mosaiikkisiipeä. Se päästi sisään viimeiseksi, mutta kun sitten olin inessä, tuntui totaalisen mahtavalta! Kolkolta ja synkältä, mutta tyylikkäällä tavalla. Vähän kuin olisi mukana film noirissa. Myös Ultra Bra -vibat sopivat fiiliksiin.

”Toivottavasti biisissä kuuluu kaikuja 70-luvun hard rockista. Led Zeppelin ja Queen on kuitenkin isoja juttuja monelle bändiläiselle. Tekstin lähtökohta on taas kylmästi varastettu WHOn tekemästä infovideosta, jossa masennus on personoitu mustaksi koiraksi.”

Tämänhän kaikki kirjoittajat tietävät: kirjoittaja on maailman suurin varas ja ottaa irti kaiken, mitä ei ole pultattu kiinni. Kirjoittajat ovat kierrättämisen ammattilaisia.

Kesäyön unelma on mystinen rakkauslaulu, jossa on sadunomaista hohtoa, ehkä omia muistoja ja runsaasti hassuttelua, kepeyttä ja veikeyttä. Mutta entä pianovetoinen, vakava ja lyyrinen Tiedätkö kuka hän on? Voisiko joku kertoa?

”Paljastetaan nyt, että HÄN on kuka tahansa ihminen joka ei ole itselle entuudestaan tuttu ja jota kohtaan saattaa olla jopa ennakkoluuloja. Me emme voi tietää minkälainen tarina ihmisen taustalla on ja siksi olisi hyvä, jos pystyisi kohtaamaan jokaisen ihmisen ihmisenä, laittamatta häntä johonkin lokeroon.”

Omakustanne on oma valinta

Vaikka vastaanotto on ollut bändin mielestä yllättävän hyvää ja biisit ovat soineet jonkin verran radiossa, keikoille bändi ei lähde – ainakaan vielä.

”Keikalle lähteminen ei ole ajankohtaista, mutta ei myöskään poissuljettua. Keikalle pitää olla riittävä tilaus, jotta se on järkevää. Bändi on iso ja vaatii paljon treeniä, että iso bändi soi hyvin livenä. Puolivaloilla ei tällaista musiikkia voi esittää.”

Alunperin Mosaiikkisiivellä ei ollut kovin suuria odotuksia. He tietävät, kuinka vaikeaa on saada oma taide esille, varsinkin silloin, kun musiikkia ei ole julkaistu levy-yhtiön kautta

Albumi julkaistiin täysin tietoisesti omakustanteena. Miksi?

”Tiesimme toki, että matka ison yleisön korviin on huomattavasti kivisempi ilman levy-yhtiön vetoapua, mutta halusimme pitää kaikki nauhat omissa käsissä. Tämä koskee niin aikatauluja kuin taiteellisiakin ratkaisuja.”

Lisäksi bändissä on kaksi studiotekniikan ammattilaista (Kari Luukkonen ja Pekka Suhonen), joten levyllä on kaikki asiat tehty bändin omin voimin alusta loppuun.

Vinyylin ystäville täytyy valitettavasti tuottaa pettymys: fyysistä levyä ei ole näköpiirissä. 

”LP-muodossa julkaiseminen olisi tietysti kutkuttavaa, mutta juuri nyt se ei ole ajankohtaista. Katsotaan sitä uudelleen toisen pitkäsoiton kohdalla”, Jussi Silvius lupaa.

Haa! Toinen on siis tulossa! Nyt on taas mitä odottaa.

No Comments

Post a Comment

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.