Tunnisteet

keskiviikko 18. marraskuuta 2020

Uneton Usvalinnassa


Kuva: Pixabay

 


Olen kärsinyt unettomuudesta koko aikuisikäni, oikeastaan vähän pidempäänkin. Aika pikään kyse oli nukahtamisvaikeuksista, mutta viime vuosina palettiin on tullut mukaan myös herääminen aamuyöllä, suden hetkenä.

Kokemusta valvomisesta on sen verran, että voin varmaan puhua kroonistuneesta unettomuudesta. Ja jos luen vielä yhdenkin univaikeuksia käsittelevän tsemppaavan artikkelin, jossa nostetaan lääkkeetön hoito unettomuuden ainoaksi tavoiteltavaksi hoitomuodoksi, saan ns. primitiivireaktion ja saatan muuttua vaaralliseksi.

Näitä juttujahan ilmestyy säännöllisin väliajoin sekä Hesarissa että satunnaisesti selailemissani naistenlehdissä. Tekopirteät tekstit listaavat viisi tai kymmenen konstia, joilla ”varmasti nukahdat”. Ja vieressä on asiallinen kuva asiantuntijasta, joka varoittaa pätevän näköisenä niin unettomuuden kuin nukahtamislääkkeidenkin vaaroista.

Heidän mukaansa riskini sairastua miltei kaikkiin mahdollisiin vakaviin tauteihin kasvaa koko ajan ja siitä seuraa loogisesti, että kuolen nuorempana kuin hyvin nukkuvat. Kiitos, juuri tämä tietohan minua niin kovasti helpottaakin.

Kunpa saisin edes yhden tärkeilevän asiantuntijan ymmärtämään, että en ole valinnut unettomuutta itse. Kukaan ei ole. Silti lievät tai lyhytkestoiset unihäiriöt ovat täysin eri asia kuin kroonistunut unettomuus. Jos tästä moodista pääsisi helposti eroon, olisin tehnyt sen jo aikoja sitten.

Onneksi edes artisteista löytyy ymmärtäjiä. Maustetyttöjen biisi En saa unta varmaan haudassakaan singahti heti omien hautajaisteni Top Tenin kärkeen. Siinä on oivallettu unettomuuden syvin olemus. Kiitos, Maustikset!




Jukka Alihanka (1949 - 2013) oli sanoittaja ja säveltäjä, mutta myös unitutkija ja uniongelmista kärsivien auttajana tunnettu lääkäri. Hän selitti minulle selkokielellä, mikä mekanismi unettomuuttani hänen nähdäkseen ylläpitää: sympaattinen ja parasympaattinen hermostoni eivät toimi, kuten niiden pitäisi. Jostain syystä, jota hän viisaana ihmisenä ei lähtenyt arvailemaan, ne toimivat väärin päin.

Sympaattista hermostoa on sanottu elimistön kaasuksi: se nostaa verenpainetta, sykettä ja hengitystiheyttä. Parasympaattisen hermoston aktiivisuus taas alentaa sykettä ja rauhoittaa hengitystä. Parasympaattinen hermosto aktivoituu yleensä levossa, mutta jos kytkennät menevät ristiin, voi käydä kuten minulle.

Höyhensaarikeikkani tyssäävät siihen, että sympaattinen hermosto on selvästi niskan päällä. Mutta miksi näin on?

Sympattinen ja parasympaattinen hermosto ovat osa autonomista eli tahdosta riippumatonta hermostoa. Siksi niiden toimintaan vaikuttaminen ei ole tahdon asia. Tämän asiantuntijat yleensä järjestelmällisesti unohtavat. Ehkä unettomien syyllistäminen on helpompaa?

Jukka Alihanka piti unettomuuden hoidon perusongelmana sitä, että sitä on Suomessa hoidettu psyykkisenä sairautena. Wikipedian mukaan hän oli Valviran luupin alla lääkemääräystensä vuoksi, enkä tiedä, saiko hän juurikaan tukea kollegoilta. Mutta sen tiedän, että potilaitaan hän ymmärsi. 

VALVOMINEN AIHEUTTAA FYYSISIÄ OIREITA

Unettoman yön jälkeinen päivä on kamala. Esimerkiksi viime yö oli huono ja sen vaikutukset ovat tuntuneet tänään kehossani fyysisesti: heikottaa, päätä särkee, ahdistaa, tuntuu kuin silmissä olisi hiekkaa, rintaa puristaa, vatsaan sattuu, olo on heikko ja voimaton, keskittyminen herpaantuu, pikkuasiat ärsyttävät ja mieliala on alavireinen. Niin, ja sanoinko jo, että ahdistaa.

Vuorotteluvapaalla se ei ole katastrofi, mutta työelämässä kyllä. Suomalaisessa, übertehokkuuden nimiin vannovassa yhteiskunnassa unettoman yön takia ei saisi jäädä sairauslomalle. Töihin vaan, laiskuri! Ensi yönä varmasti nukut. Samaan aikaan vallitsee kuitenkin laaja yhteisymmärrys siitä, että väsymys vaikuttaa auton ratissa aivan samalla tavalla kuin veressä seilaavat promillet.

Voisiko joku selittää minulle tämän ristiriidan?

Sitten tulee pakollinen osuus besserwissereille: kyllä, osaan huolehtia unihygieniastani. Kävelen iltaisin pitkiä, rauhoittavia lenkkejä koirien kanssa, harrastan joogaa ja osaan erilaisia hengitysharjoituksia. En juo illalla kahvia enkä syö raskaita aterioita. Syön pienen leivänpalan (hiilihydraattien pitäisi unettaa) ja luen kirjaa ennen nukahtamista.


Kuva: Pixabay

Mutta kun se uni ei vaan tule. 

Joskus, kun valvon yöllä enkä jaksa enää lukea, katselen koiriamme, jotka nukkuvat kaunista, luonnollista unta. Miksi eläimet (ja ilmeisesti kasvitkin) osaavat nukkua, mutta minä en?

Jo lapsena olin herkkäuninen. Heräsin aikaisin, reagoin herkästi ääniin ja minun oli vaikea nukahtaa vieraassa paikassa. Myöhemmin rytmi on kääntynyt aivan toisin päin. Varsinkin vuorotteluvapaalla unirytmini on noin neljä, viisi tuntia myöhäisempi kuin nomaalisti. Kun aamuyön tunteina vihdoin saan unta, nukun yleensä aamulla niin pitkään kuin pystyn. Samoin lomilla ja viikonloppuina.

Ai, niin, mutta sehän onkin meiltä unettomilta ankarasti kielletty. Lehtijuttujen niksi numero yksi on yleensä se, että ”mene aina samaan aikaan nukumaan ja herää aina samaan aikaan”. Viis siitä, onko loma tai lauantai.

Ja kissan viikset, sanon minä. Vaikka neuvo olisikin totta, otan uneni sieltä, mistä sen saan. Jos en nuku niinä ”hyvinä iltayön tunteina” (tämäkin on unijuttujen syyllistävää vakiokamaa), on aivan varmaa, että nukun sitten, kun uni vihdoin tulee.


Kuva: Pixabay

Seuraavaksi ollaankin sitten ongelmissa työelämän kanssa. Jostain syystä Suomessa eletään edelleen agraariyhteiskunnan aikataulussa ja omallakin työpaikallani aamuvirkut ovat paikalla jo seitsemältä. Entäs minä ja muut minun kaltaiseni? Itse tekisin mieluiten töitä joko etänä omassa aikataulussani tai ainakin iltapainotteisesti.

Ja niin, taisin muuten juuri tajuta selityksen viime aikojen tavallistakin repaleisemmalle unelle. Vuorotteluvapaa on hiljalleen kääntymässä loppuaan kohti ja suolakaivokset odottavat. Pelkkä tieto lähestyvästä päivämäärästä saa ilmeisesti  unijärjestelmäni sekoamaan. Toivottavasti ei kuitenkaan totaalisesti.

Ja ihan vaan selvyyden vuoksi kerron vielä sen, että tällä hetkellä minulla on fiksu ja ymmärtäväinen lääkäri, joka hoitaa unettomuuttani hyvin ja asiantuntevasti. Mutta ei hänkään sitä parantamaan pysty.

Parasympaattisen hermoston tärkein hermo on vagushermo (kiertäjähermo) eli kymmenes aivohermo. Ja toisinaan, onnellisena hetkenä, joka ilta toistamani hengitysharjoitukset hieman helpottavat ja Nukku-Matti pääsee sirottelemaan unihiekkaa minunkin päälleni.


Kuva: Pixabay

























keskiviikko 4. marraskuuta 2020

Kuusannan pukukoodi Linnunradan liftarille


Kun on muutenkin kuutamolla, kannattaa pukeutua tähtisumuun. Kuva: Sanna Saarenketo. 

            

                                    
 Hello, Luke Skywalker! Täältä tullaan! Kuva: Sanna Saarenketo.

             
                                                                                      

Näin Galaxy Dress -mekon ensimmäistä kertaa hoviartesaanini Mirvan sivuilla. Olin aivan mykistynyt. Tuuttasin heti kysymksiä: mistä, mistä, mistä näitä saa?


Vastaus olikin todella mieluinen. Mirva esitteli minulle Kuusannan, joka tuunaa galaxy-mekkoja ja muitakin vaatteita kierrätysmateriaaleista ja käyttää mahdollisimman ekologisia värjäysmenetelmiä. Mirva lähetti myös lisää kuvia omista ja poikansa vaatteista, joita Kuusanna oli värjännyt. Ne olivat fantastisen hienoja!


Olin haltioissani! Olinhan löytänyt taas uuden, ekologisesti toimivan käsityöläisen!


Otin siitä paikasta yhteyttä Kuusannaan, joka neuvoi minua lähettämään hänelle yksivärisen, luonnonmateriaalista valmistetun vaatteen. Hän kyllä värjäisi siihen galaksit ja tähtisumut. Sain valita kuvista, minkä sävyinen avaruus minua eniten houkuttelisi.


Kuusanna lupasi myös vastata kysymyksiini tätä blogikirjoitusta varten, joka on tehty kaupallisena yhteistyönä.


Kuusannan oikea nimi on Sanna Saarenketo. Hän on kotoisin Jurvasta Etelä-pohjanmaalta. Nykyään hän asuu Kauhajoella ja pyörittää kotona yritystään ja Kuusanna-nettikauppaansa, jossa on myynnissä uniikkeja, kierrätysmateriaaleista valmistettuja vaatteita ja koruja.


Mikä on taiteilijanimesi tarina?


”Mietin tosi pitkään, ja hylkäsin varmaan kymmeniä ehdokkaita. Kuusanna muotoutui lopulta siitä, kun halusin nimeen mystisyyttä ja luonnonläheisyyttä oman nimeni lisäksi. Kuusi on lempipuuni ja Kuu kuvastaa hyvin taidettani, jossa usein esiintyy metsää öisissä maisemissa kuunvalossa.”


Kuusanna asuu miehensä ja kissojensa kanssa 1800-luvun pihapiirissa. Kuva: Sanna Saarenketo. 


Luonto tulee melkein sisään ikkunoista. Vieressä on Lauhanvuoren kansallispuisto.
Kuva: Sanna Saarenketo.  


”Asun 1800-luvulla rakennetussa entisessä Metsänvartijan torpassa mieheni ja kahden kissan kanssa. Paikka on aivan Lauhanvuoren kansallispuiston rajalla, omassa rauhassa. Luonto ympäröi meidät ja metsän eläimet tulevat pihaan, mistä olen erityisen innoissani. Koen olevani todella onnekas. Luonto on mulle ihan kaikki kaikessa ja siitä ammennan myös taiteeseeni.”



Kuusannan mielestä maalla on helppo elää luonnonmukaisesti. Hän kuskaa paketitkin postiin samalla, kun käy kaupassa. Ei tule turhaa ajoa. Kuva: Sanna Saarenketo.



Kuusanna tehnyt kierrätysvaatebisnestä päätoimisesti viitisen vuotta. Sitä ennen hän työskenteli pitkään asiakaspalvelu- ja sihteeritehtävissä IT- ja myynnin alalla. Hänellä on IT-tradenomin paperit, mutta ei käsityöalan koulutusta. Taide ja käsityö ovat silti olleet ihan pikkulapsesta lähtien Kusannalle rakas ja tärkeä harrastus.


”Taide ja luonto veivät mennessään ja rohkaistuin keväällä 2017 ottamaan suuren ja pelottavan askeleen yksityisyrittäjyyteen. Päivääkään en ole katunut! Nyt suunnitelmissa on toimialan laajentaminen luontopalveluihin, olenhan myös keruutuoteneuvoja ja kokenut metsässä liikkuja, joten esimerkiksi ohjattujen luontoretkien vetäminen tuntuisi luonnolliselta. Onhan kodin vieressä kansalllispuistokin”, Kuusanna kertoo.


Miten otat ekologisuuden, eettisyyden ja vastuullisuuden huomioon työssäsi?


”Aika monellakin tapaa. Kaikki käyttämäni tekstiiliraaka-aine sekä nahka ovat kierrätettyjä. Pyrin muokkaamaan vaatteita uuteen uskoon pääosin värjäämällä ja maalaamalla, mutta välillä näytän niille myös saksia ja ompelukonetta. Teen kaiken työn kotonani itse. Käyttämäni värit ovat kotimaisia reaktiivivärejä ja kankaapainovärejä. Käsittelen vaatteet niin, että ne kestävät pesua eivätkä jouda heti käytössä romukoppaan. Tekstiilijätettä tulee todella vähän, koska hyödynnän pienetkin palat asusteina ja koruina.”



Kuusanna tuunaa vaatteet kotonaan. Hän on onnellinen, kun voi asua maalla. Kuva: Sanna Saarenketo.



PURISTELUTEKNIIKKA SÄÄSTÄÄ VETTÄ


Olen kehittänyt oman, vettä hyvin säästävän tapani värjätä kankaita käsin. Tavaramerkkini on nimenomaan se, että pelastan jo hylättyjä vaatteita uudelleen käyttöön muokkaamalla niistä kiinnostavia ja uniikkeja. Samalla saan innostettua ihmisiä kierrättämiseen ja he voivat tuoda minulle muokattavaksi myös omia vaatteitaan ja nähdä, miten moni vaate onkin vielä pelastettavissa.”


Tuotteiden materiaaleja Kuusanna etsii myös kirpputoreilta ja kierrätyskeskuksista. Hän valitse materiaalit huolellisesti. Tekokuituja hän ei käytä lainkaan, koska ne vaatisivat voimakkaita happovärejä.


”Osan materiaaleista käytän kankaina ihan eri tuotteiksi, mutta muokkaan myös hyväkuntoisia vaatteita uuden näköisiksi värjäämällä ja maalaamalla. Suosin luonnonkuituja. Nahkaa saa esimerkiksi vanhoista nahkatakeista.”


Jokainen Kuusannan vaate on uniikki. Kuva: Sanna Saarenketo.


Luonnon keskellä on hyvä olla. Pörriäisillekin riittää mesimestoja. Kuva: Sanna Saarenketo.



Millainen on ekologinen värjäysprosessi?


”No, oikeasti ekologinen värjäysprosessi olisi esimerkiksi auringon valoa hyödyntävä kuviointi sapluunalla tai sieni/kasvivärjäys. Valitettavasti kierrätysmateriaalin käyttö raaka-aineena vaatii hieman voimakkaammat aineet ja hyvin harvoin kasvivärjäys on mahdollista. Käytän kotimaisia reaktiivivärejä ja maalaan paljon käsin, jolloin värin hukka on mahdollisimman pieni. Minulla on oma erikoinen ”puristelutekniikkani” jonka avulla pystyn minimoimaan käyttämäni veden määrän. En edes halua tasaista, vaan mahdollisimman eläväistä pintaa. Teen kaikki värjäykset ja maalaukset käsin, mistä syystä keskenään identtisiä paitoja ei ole.”


Kun kyselen Galaxy-mallistosta, Kuusanna kertoo, että hänellä ei ole ainoatakaan mallistoa, koska jokainen vaate on oma, uniikki kappaleensa. Tilauksesta hän tekee jonkin  verran asiakkaille toisintoja vaatteista joihin he ovat ihastuneet nettikaupassa, mutta koko tai väri on ollut heille väärä. 


”Galaksityylinen avaruusvärjäys on ollut hurjan suosittu ja sitä olenkin saanut tehdä tilauksesta aika monelle.”


Galaxy-värjätyt vaatteet ovat olleen suosittuja. Silti niitäkään ei ole kahta samanlaista. Kuva: Sanna Saarenketo. 

Joissakin vaatteissa on myös kuvia ja symboleja. 


”Kuvat maalaan vapaalla kädellä intuitiivisesti, korkeintaan hieman luonnostellen. Yleensä en vielä aloittaessakaan tiedä kovin tarkkaan, mikä kuva on syntymässä. Jonkun verran maalaan myös voimaeläimiä tai toteutan asiakkaiden pitkäaikaisia kuvahaaveita vaatteisiin. Toista samanlaista ei voi tulla vastaan kadulla.”


Kuusanna korostaa, että vaikka hän tekeekin asiakkaiden toivomaa avaruusvärjäystä, jokainen vaate on uniikki ja omanlaisensa. 


”Muokkaan jokaisen vaatteen käsin sen mukaan mitä fiiliksiä se mulle tuottaa, kun sitä hypistelen. Joistakin tulee heti hippimäinen fiilis, toisista pakanallinen ja toiset näkee heti voimakkaan tummissa galaksi- tai tähtisumuväreissä.”


Nettikaupassa vaatteiden nimet juontavat siitä, että Kuusanna haluaa antaa jokaiselle vaateelle mahdollisimman kuvaavan ja ytimekkään nimen, jonka perusteella asiakas kiinnostuisi tuotteesta.


Kerrotko vielä, mistä vaatteita voi hankkia? 


”Kuusannan Etsy-kaupan asiakaskuntaa on ympäri maailman. Eniten paketteja menee Britteihin ja Keski-eurooppaan, sillon tällöin myös Yhdysvaltoihin. Suomalaiset ovat nyt myös pikku hiljaa alkaneet löytää Etsy.comin mutta edelleen suurin osa Suomen myynneistä tulee myyjäistapahtumien ja sosiaalisen median kautta. Joskus joku intoutuu myös käymään täällä kotonani vaaterekkiä tutkimassa.”


Asiakkaat ovat tervetulleita katselemaan vaateita myös Kuusannan kotiin. Kuva: Sanna Saarenketo. 


Pakkaan aina kierrätysmateriaaleihin ja pyrin välttämään turhaa autolla ajelua. Postituspäivä on kerran viikossa, silloin kun ajelen muutenkin kauppa-asioille. Luonnon huomioiminen on muutenkin kaikessa elämässäni jatkuvasti läsnä, joten ekologiset valinnat eivät ole vaikeita.”


Teet myös jonkin verran koruja?


”Teen. Koruissa käytän materiaalina kierrätettya nahkaa, luonnosta kerättyä kelopuuta sekä sulkia. Koruissa olen hyödyntänyt ns.leikkuujätettä jota olen saanut eräältä pieneltä nahkapajalta. Palat olisivat päätyneet roskiin, mutta roikkuvatkin nyt monen tyylikkään käyttäjän korvissa.”


Kierrätyskeskuksista löytyy myös rikkinäisiä koruja, josta Kuusanna saa helmiä ja muita osia koruihin. Korvisten koukut Kuusanna ostaa hygieniasyistä uutena.


Jos kiinnostut, klikkaa Kuusannan kotisivuja  tai Etsy.com -nettikauppaa


Seuraa Kuusannaa myös Facessa ja Instagramissa!