Tunnisteet

torstai 1. lokakuuta 2020

Julkaistiin sitten dekkari!

Joen kannen teki Taina Pietikäinen. 


Nyt ollaan kirjaimellisesti jännän äärellä.

Eilen julkaistiin ystäväni Taina Pietikäisen ja minun yhdessä kirjoittama rikosromaani Joki. Se on ensimmäinen osa sarjasta Kati Berg tutkii.

Joen voisi väljästi luokitella ns. Cozy Crime -dekkariksi. Se on tietoinen vastareaktio yhä julmemmaksi muuttuvalle rikoskirjallisuudelle, erityisesti nordic noirille. Cozy Crime -dekkaristeihin luetaan esimerkiksi supersuosittu 
Elly Griffiths, jonka arkeologi Ruth Gallowaysta kertovat kirjat ovat saaneet lukijoita ympäri maailmaa. 




Gaggui-kahvilassa vähän ennen sitä hetkeä, jolloin Joki alkoi syntyä. Takana oik. Sisters-in-Crime Taina Pietikäinen ja minä, etualalla Tuomas. Kuva: Tuomas Pelttari. 

Joen alkulähde on kuulaassa alkukesän illassa 18.6.2019. Taina tuli Turkuun, ja herkuttelimme Tuomaksen ja koirien kanssa suloisessa Gaggui-kahvilassa. Jatkoimme siitä Tainan kanssa kahdestaan Aurajokirantaan. Tarkoitus oli nauttia pari lasia viiniä jollain kivalla terdellä. 


Matkalla aloimme puhua yhteisestä tuttavasta, joka kirjoitti kirjaa. Olimme Tainan kanssa molemmat tehneet pitkään töitä viestinnän parissa ja kirjoittajina ammattilaisia. Kävi ilmi, että olimme kumpikin myös haaveilleet kirjan kirjoittamisesta.


Siinä terassin pöydässä, sameanvihreänä virtaavan joen äärellä Taina sitten paljasti, että hän oli Saimaalla veneillessään kehittänyt päässään rikostarinaa sadepäivien ratoksi. Pulma oli vaan siinä, että hänellä ei ollut aikaa eikä energiaa kirjoittaa sitä. Minä taas kirjoitan mielelläni kohtauksia ja dialogia, mutta juonen kehittely takkuaa.


Sitten tapahtui jotain selittämätöntä. Yhtäkkiä oli aivan selvää, että me kirjoittaisimmekin rikosromaanin nelikätisesti. Ja niin me sitten teimme.


Päähenkilö, Kati Berg, syntyi heti samana iltana. Siinä hän äkkiä istui kolmannella tuolilla, ilmielävänä ja moniulotteisena romaanihenkilönä. Meille selvisi, että Kati on työtön historiantutkija ja arkeologi, joka joutuu TE-toimiston hyppyytettäväksi. Kati on valmistunut maisteriksi Turun yliopistosta kuten mekin, mutta ei saanut koskaan väitöskirjaansa valmiiksi. Hänen tutkimuksensa käsittelee Ruotsin kuningatar Kristiinaa, eikä sellaisella osaamisella ole työmarkkinoilla aivan hirveästi kysyntää.


Suunnilleen tässä vaiheessa olimme, kun saattelin Tainan bussiin.


Kirjoitimme erikseen. Aluksi Taina teki synopsiksia, joita minä muutin kohtauksiksi. Lopulta kirjoitimme molemmat varsinaista tekstiä. Kuva: Pixabay.

Jatkoimme kirjan kehittelyä somessa. Muut henkilöhahmot syntyivät nopeassa tahdissa: Katin tytär, Milla Nikkarinen, opiskelee poliisiksi ja tekee harjoitteluaan Turun pääpoliisiasemalla. Mikael, Millan veli, asuu Tanskan Aarhusissa ja opiskelee rumpujen soittamista. Katin aviomies Pertti Nikkarinen on biologi ja Turun yliopiston professori. Hän johtaa Amazonille suuntautuvaa tutkimusmatkaa. Sellaisia on oikeastikin tehty Turun yliopistossa jo kymmeniä vuosia. 


Kirjan tapahtumapaikka oli ensin Turkua muistuttava, nimetön kaupunki, sittemmin fiktiivinen Turku. Kaupunkia kuvataan melko realistisesti, mutta mittakaava ja yksityiskohdat voivat heittää. Kirjan olennaisia hahmoja ovat sameana mateleva Aurajoki sekä jokirannan ja Turun puistojen vanhat, majesteetilliset puistolehmukset. 


Aika nopeasti meille selvisi, että Kati käyttäytyy varsin impulsiivisesti eikä hän välttämättä kuuntele neuvoja. Hän kyllästyy asumaan yksin perheen vanhassa hirsitalossa ja muuttaa keskustan vanhassa kivitalossa olevaan kimppakämppään. Kämppikset muodostavat pienen ja tiiviin yhteisön, jossa tapahtuu kaikenlaista.


Työttömänä Katin täytyy osallistua myös TE-keskuksen järjestämille kursseille. Siellä hän tapaa rokkarilta näyttävän Nallen, lempeän ja ironisen pitkäaikaistyöttömän. Kurssilla on muitakin enemmän tai vähemmän vastahakoisia osallistujia.


Kirjoittaminen on valintoja. Mistä ovesta kulkea seuraavaksi? Aina ei tiedä, mitä oven takana odottaa. Kuva: Pixabay. 

Kirjoitusprosessi eteni sujuvasti. Taina, joka kehii päästään juonta kuin hämähäkki lankaa, kirjoitti synopsiksia, joista minä muokkasin niistä kohtauksia. Prosessin kiihtyessä kävi kuitenkin niin, että Tainan valkoisen paperin kammo katosi ja hän alkoi itsekin kirjoittaa. Loppujen lopuksi kudoimme verkon yhdessä.


Kohtauksia kirjoitettiin ja editointiin niin moneen kertaan, että suurimmasta osasta tekstiä on mahdotonta sanoa, mikä kohta on Tainan ja mikä minun käsialaa. Oikeastaan teksti on enemmän kuin synteesi, se on ikään kuin kolmannen kirjoittajan tekemää.


Katin lisäksi muutkin henkilöhahmot osoittautuivat sangen omapäisiksi ja tekivät toisinaan ihan toisella tavalla, kun oli suunniteltu. Sille ei oikein voinut mitään.


Joesta tuli varsin yhteiskunnallinen ja kantaaottava rikosromaani. Se oli tarkoituskin, mutta yllätyimme itsekin siitä, millaisia tasoja kirjaan tuli. Emme olisi aavistaneet sitä sinä kesäkuisena iltana, kun teoksen syntysanat lausuttiin.



Miksi omakustanne?


Kun käsikirjoituksen ensimmäinen, noin pariin kertaan kirjoitettu versio valmistui, lähettelimme sitä tietenkin kustantajille. Tiesimme kyllä, että dekkari-genre on erittäin kilpailtu ja että kustannussopimuksen saa yksi sadasta tai jotain sinne päin. 


Uskoimme kuitenkin henkilöhahmoihin emmekä ehkä olleet varautuneet ihan niin tylyyn linjaan, jonka kustantamojen ovia kolkutteleva kohtaa. Palautetta ei anneta eikä mitään saa kysyä. Emme uhmanneet kieltoja, vaan odotimme kuukausikaupalla kiltisti ja hiljaa. Silti vastauksissa, jos sellaisia ylipäätään sai, toistui ainoastaan samantapainen rutiiniluontoinen hylkäyslause. Se ei varsinaisesti auta eteenpäin.


Onneksi oli pari poikkeusta. Jos on hyvää tahtoa, kustantaja voi yhdellä ainoalla tarkalla lauseella valaista kirjoittajan polkua. Saimme myös yhden pidemmän palautteen, joka kirkasti meille oikeastaan enemmän kustantajien tapaa ajatella kuin kirjamme puutteita. Siitäkin oli toki hyötyä, koska ymmärsimme, että vaikka kustantaja oli nähnyt kirjassamme vahvuuksia, kirjan viestiä ei silti oltu oivallettu.


Joki lepäsi pitkään koskemattomana, kuin jään alla. Kumpikaan ei olisi halunnut luovuttaa, mutta sitten elämäkin tuli väliin ja vaati huomiota.


Käsikirjoituksen ensimmäisen version luki kaksi ystävää. Molempien palaute oli korvaamaton. Kuva: Pixabay.

Kesällä 2020 annoimme Joen luettavaksi kahdelle ystävälle. Molemmat paneutuivat tekstiin tosissaan ja kirjoittivat meille perustellun arvion siitä, mitä hyvää ja mitä korjattavaa käsikirjoituksessa oli. Olimme todella kiitollisia siitä, että kumpikin lukija käytti niin paljon aikaa ja energiaa kirjan lukemiseen ja palautteen muotoilemiseen. 


Kiitos Sanna ja Pirita! Erityisesti lämmitti lause: ”Älkää vaan lopettako!”


Vaikka ateljeekriitikoiden mielipiteet menivät osittain ristiin, suodatimme  palautteesta olennaisen: tekstissä on potentiaalia, mutta siinä on myös puutteita, joita voimme ihan helposti korjata. Kuten Taina lakonisesti totesi: ”Sehän on sitten vaan sitä kirjoittamista.”


Siitä alkoi suorastaan riemukas loppulinkous. 


Dekkarin tekeminen muistuttaa jollain tasolla palapelin kokoamista. Kun yksi, vähän hankala pala löytää oikean paikkansa, koko kuvio muuttuu. Juuri näin meillekin kävi Joen kanssa. Kirjan loppu ei sinänsä ole erilainen, mutta sinne mennään nyt aivan eri teitä kuin ensimmäisessä versiossa. Ja se on mahdollista, koska Taina keksi siirtää yhden, ratkaisevan kohtauksen paikasta toiseen. 


Koska halusimme kovasti saada kirjan julkaistua, ryhdyimme tutkailemaan, mitä omakustanne maksaisi. Taina löysi Books on Demand -palvelun, joka vaikutti niin monipuolisesta ja hyvältä, että päätimme valita sen.


Kirjan kustantaminen itse on meille suhteellisen helppoa, koska Tainalla on kaiken hyvän lisäksi myös julkaisugraafikon tutkinto: hän osaa taittaa kirjan ja tehdä siihen kannen. 


Minun hommakseni jäi markkinointi ja tämä on ensimmäinen markkinointitekstini. Jos kiinnostuit, klikkaa Bod:n kauppaan ja tilaa Joki omaksesi! Joen e-kirjasta on tulossa kahden viikon tarjous, jolloin sitä myydään hintaan 6,49 e (normihinta 9,49 e). Kerron päivämäärän, kunhan se varmistuu.


Eikä tässä vielä kaikki. Tainalla on jo valmiina muutaman seuraavan kirjan synopsikset. Kati Bergin impulsiivinen elämä ja tutkimukset jatkuvat. Pysy kanavalla!


Kati Berg tutkii -sarja saa jatkoa. Kuva: Pixabay.