Tunnisteet

torstai 24. syyskuuta 2020

Oman elämän värikartasto



Värit merkitsevät minulle valtavan paljon. Kuva: Pixabay.


Loppukesällä ja syksyllä olen tarvinnut valtavasti violettia, laventelin ja syreenin sävyjä sekä liilaa väriä. Kun kävin tänään suihkussa, hätkähdin: suihkusaippuassa ja deodorantissakin on laventelin väri ja tuoksu. En ollut ymmärtänytkään, miten kokonaisvaltainen tarpeeni on ollut.

Elokuussa kaivoin esille vanhan, juuri oikealta tuntuvan laventelinsävyisen hameen, jota olen pitänyt melkein joka päivä. Siihen sopivia legginsejä ja paitoja on tullut vuosien varrella hankittua runsaahkosti.

Olen jo oppinut, että jos huomaa tarvitsevansa jotain väriä, kannattaa ympäröidä itsensä sillä. Ostan siksi vaatteeni usein nettikirppiksiltä, joissa voi helposti jahdata juuri sitä väriä, jota tarvitsee.



Helmililja on lempikukkani lempivärissäni. Kuva: Pixabay.


Mitä tarvetta violetti ja liila sitten tyydyttävät?

Violetista sanotaan, että se on tulvillaan herkkyyttä ja henkisyyttä. Violetti opettaaa luottamaan vaistoihin, olemaan riippumaton ja vapaa. Määritelmä sopii nykyiseen elämäntilanteeseeni: olen vuorotteluvapaalla ja toivon, ettei se loppuisi koskaan. Ja kyllä, olen myös rohkaistunut tekemään omia luovia juttuja.

Liilaan väriin taas liitetään intuitio, inspiraatio ja - herkkäuskoisuus! Tässä kohtaa alkaa pakostakin hymyilyttää.

Violettia on sanottu myös kuninkaalliseksi väriksi ja se liitetään usein myös uskontoon. Jotkut puhuvat korkeamman tietoisuuden väristä, joka herättää intuition, ”auttaa levittämään siivet ja lentämään kohti uutta horisonttia”.

Kun kaukana asuva ystäväni eli viimeistä syksyään, hän kertoi tarvitsevansa kiihkeästi ”pyhää violettia!”. Lähetin hänelle syvän violetin villatakin. En silloin tiennyt, että maaliskuussa hän olisi kuollut. Hänkin lensi, mutta kauas horisontin yli.



Pyhä violetti. Kuva Pixabay.


Pigmenttiväreissä, joita käytetään maaleissa tai kankaissa, päävärit ovat punainen, sininen ja keltainen. Niiden yhdistelmistä syntyvät välivärit. Parhaiten tämä havainnollistuu väriympyrässä.

Käytännössä violetti saadaan sekoittamalla sinistä ja punaista, jotka ovat väriympyrän vastakkaiset värit. Joidenkin määrittelyjen mukaan violetti sisältää ristiriitoja, koska siinä yhdistyvät intohimo ja äly, unet ja todellisuus.

Mistä värien tulkinnat sitten tulevat? Riippuu vähän siitä, katsooko asiaa värien psykologian, väritetapian vai kehon chackroihin liittyvän energian virtaamisen kannalta. 

Fysiikasta tiedetään, että värit ovat dynaamista energiaa. Niitä on käytetty hoitokeinona tuhansia vuosia.

Ainakin suunnilleen 4000 vuotta eKr. eläneet sumerilaiset ovat varsin todennäköisesti tunteneet värien voiman. Faaraoiden aikaan egyptiläiset käyttivät värejä ahkerasti terapeuttisiin tarkoituksiin, minkä varmistavat noin vuoteen 1550 eKr. ajoitetut tekstit.

1600-luvulla syntynyt brittiläinen fyysikko Isaac Newton osoitti, että kun valonsäde suunnataan prisman läpi, se jakautuu spektriksi. Värit voidaan koota uudelleen valkoiseksi valoksi johtamalla ne toiseen prismaan. Sama ilmiö toistuu sateenkaaressa, mutta värikuvio on sumeampi ja saattaa poiketa spektristä.



Sateenkaari syntyy, kun pisarat taittavat valoa. Kuva: Pixabay.

Newton jakoi aluksi spektrin viiteen pääväriin: punainen, keltainen, vihreä, sininen ja violetti. Myöhemmin hän lisäsi kirjoon oranssin ja indigonsinisen. Valkoinen on kaiken summa ja musta ei heijasta mitään väriä.

Joka tapauksessa värit ovat valoa ja ihminen havaitsee ne silmien reseptoreiden, sauva- ja tappisolujen avulla. Reseptorit lähettävät esimerkiksi tässä kahvikuppini vieressä olevan banaanin heijastaman keltaisen taajuuden aivoihin, joka määritttelee värin.

Paradoksaalista on se, että banaani ei ole oikeastaan keltainen, vaan se imee itseensä kaikki muut värit paitsi keltaisen, jonka se heijastaa takaisin.

Ihmisen silmässä on noin seitsemän miljoonaa tappisolua, joten pystymme erottamaan valtavan määrän eri värisävyjä.

Jokaisella värillä on oma taajutensa, jolla se värähtelee. Myös ihmisen keho tuottaa sähkömagneettista energiaa. On siis mahdollista, että esimerkiksi lempiväri resonoi omaan kehoon juuri sopivalla taajuudella ja siksi ihmisellä on harmoninen suhde juuri siihen väriin.

Löydä omat värisi

Vaikka et edes uskoisi värien värähtelyyn ja voimaan, värit vaikuttavat meihin. Ihminen reagoi ympäristönsä väreihin, vaikka ei kiinnittäisi niihin mitään huomiota.

Jotkut, kuten minä, puolestaan kiinnittävät väreihin suunnattomasti huomiota. Äitini kertoi usein isotädistäni, jolla ”oli vaikea olla, jos hänen vaatteidensa sävyt riitelivät keskenään”. Hän ompeli vaatteita ja teki niitä äidillekin, kun tämä oli lapsi. Sääli, etten koskaan ehtinyt tavata häntä.

En ole koskaan ollut kiinnostunut värianalyysistä, jossa määritellään oma värityyppi. Minulla ei ole aavistustakaan, olenko ilma, tuli, maa vai vesi. Pukeudun niihin väreihin, joita tarvitsen, koska vaatteet todella tulevat iholle.

Oma lempivärini ei kuitenkaan ole violetti vaan sininen. Violettia tarvitsen vain kausittain, mutta silloin sitä pitää olla paljon.




Lempivärini on sininen. Kuva: Pixabay.


Lapsena minut puettiin aina siniseen - luultavasti siksi, että minulla on siniharmaat silmät ja vaaleat hiukset. Nuoruudessa tietenkin välttelin sinistä ja opiskeluaikana kävin läpi mustan vaiheen, mutta nyt olen palannut takaisin lähtöruutuun. 

Kind of Blue. Kuva: Pixabay.


Viihdyn spektrin viileässä päässä. Normaalisti käytän joka päivä erilaisia sinisen, indigon, turkoosin ja petroolin sävyjä. Yhdistän mihin harmaata ja joskus mustaa.

Viime aikoina olen oppinut yhdistämään turkoosiin keltaista, koruja tai huiveja. Myös violetin kanssa keltainen natsaaa hyvin. Minulla on jopa keltaiset kumisaapaat. Ensimmäiset askeleet paletin lämpimään päähän on siis otettu!

Sinisestä sanotaan kaikenlaista kaunista: se symboloi herkkyyttä ja vilpittömyyttä, kehottaa katsomaan sisimpäänsä. Sininen on levon ja syventymisen väri. Se viilentää ja etäännyttää. Sininen ohjaa varovaisuuteen, mutta myös kekseliäisyyteen.

”Runous, filosofia ja kirjoittaminen ovat kaikki sinisiä aloja”, kirjoittaa Lilian Verner-Bonds kirjassaan Väriterapia.

Toisaalta sininen liitetään turvallisuuden, rauhan ja varmuuden kaipuuseen, jopa konservatiivisuuteen. Sininen symbolisoi velvollisuutta ja vastuuta. Sininen ihminen seuraa sivusta, tekee suunnitelmia, jotka pistää toimeen. Sininen pääsee tavoitteisiin. Tummansininen on lentokapteenien ja laivaston väri.

Indogonsininen yhdistetään uneen, alitajuntaan ja syvyyteen. Indigon sanotaan olevan mietiskelevä väri, joka toistaa tähtitaivaan äärettömyyttä.

Miten nämä ristiriitaiset määritelmät pitäisi tulkita? Ei aavistustakaan. En ota niitä kirjaimellisesti, mutta onhan värejä kiinnostavaa pohtia. Tunnen, että käyttämäni ja näkemäni värit vaikuttavat kehoon, ajatuksiin ja tunteisiin.

Tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että eri väreillä on erilainen fysiologinen vaikutus ihmiseen. Spektrin lämpimän pään värit, punainen, oranssi ja keltainen stimuloivat: ne saavat verenpaineen nousemaan, pulssin kiihtymään ja hengityksen tihentymään. Asteikon puolivälissä oleva vihreä tasapainottaa ja harmonisoi kuumien ja viileiden värien ristiriitaa. Kylmän pään värit - sininen, indigo ja violetti - tyynnyttävät.




Väreistä saa energiaa ja voimaa. Kuva Pixabay.


Värejä kannataa ahmia, mutta mitä ja miten? Seuraavassa yksi näkökulma.

Punainen lataa kehon täyteen energiaa. Punainen on voiman, intohimon, elinvoiman ja seksuaalisen energian väri. Punainen värähtelee spektrin kuumassa päässä.

Oranssissa värissä yhdistyvät punaisen fyysisyys ja keltaisen älyllisyys. Oranssi piristää, innoittaa ja avartaa mieltä, mutta pehmeämmin kuin punainen.

Keltainen on älyn ja kommunikoinnin väri, joka julistaa iloa. Hilpeä keltainen sädehtii, elävöittää ja virkistää. Keltaista pidetään myös pinnallisena, toisaalta sen sanotaan edistävän rationaalista ajattelua.

Vihreä on luonnon väri, joka pursuaa elämää ja kasvua. Vihreä on kaikkialla vaikuttava tasapainottaja. Vihreä luo sopusointua ja harmoniaa. Luonnon kiertokulussa vihreä edustaa uudistumista. Vihreä on rauhan keidas lämpimän ja viileän välissä.

Jos tunnet tarvitsevasi jotain väriä, ei todellakaan ole pakko ostaa uusia vaatteita tai ryhtyä maalaamaan kodin seiniä. Värejä voi myös syödä - mitä värikkäämpi ateria, sitä terveellisempi se on.

Tai sitten voi värittää värityskirjaa, piirtää tai maalata. Käydä taidenäyttelyissä tai ommella tilkkutäkkiä. Yksinkertaisinta on mennä metsään. Näin syksyllä luonto hehkuu värejä ennen pitkää, pimeää kautta.

Ja talvellakin voi aina sukeltaa tähtitaivaan syvään indigoon.



Tähtitaivas on ääretön indigo. Kuva Pixabay.

*******

Lähteenä on käytetty väljästi Lori Reidin kirjaa Terveyttä ja elinvoimaa väreistä sekä Lilian Verner-Bondsin kirjaa Väriterapia.























1 kommentti:

  1. Rakastan värejä ja sävyjä,mutta elämä ei ole vain kukkaketo tai marraskuun sävyt.lempivärini on turkoosi,mutta nyt ykköseksi,menee kuusen vihreä,jonka toivon kantavan läpi talven.

    VastaaPoista