Tunnisteet

perjantai 14. elokuuta 2020

Elämä on hyvää ilman omaa autoa

Meillä ei ole autoa.

Valinta perustuu ensisijaisesti ekologisiin syihin: yritän tehdä hiilijalanjäljestäni mahdollisimman pienen. Hyvän sään aikana -verkkomedian mukaan ”liikenne tuottaa nyt noin viidenneksen Suomen kasvihuonekaasupäästöistä. Tuosta viidenneksestä 90 prosenttia syntyy tieliikenteestä”.


Meillä ilman autoa eläminen onnistuu, koska asumme kaupungissa, jossa on panostettu kohtalaisen hyvin joukkoliikenteeseen. Avainsana on Meillä on Föli-bussit, Fölläri-fillarit ja Föli-vesibussikin. 


Fölillä pääsee. 

Sitäpaitsi en edes pidä autolla ajamisesta. En ole ajanut autoa käytännöllisesti katsoen 18 vuoteen, jolloin myin työmatkoihin käyttämäni autoni pois. Olin sanomattoman helpottunut. Vihdoin loppuisivat yhtä mittaa erääntyvät vakuutusmaksut, vanhan auton korjauskulut ja tankkaaminen.

Autottomuus vaikuttaa kaikkiin valintoihin


Autottoman on viisasta asua keskustassa ja vielä sellaisessa paikassa, josta on lyhyt matka sekä rautatie- että linja-autoasemalle. Kun muutimme puutalo-osakkeeseen, joka sijaitsee tarpeisiimme nähden unelmapaikalla, tuttavat kauhistelivat. Eikö asemien lähellä sijaitseva katu sentään ole kovin levoton?

No, keskustassa asuvan on hyväksyttävä, että kaduilla kulkee ihmisiä, kaikenlaisia. Kulkijoissa näkyy joskus elämän roso ja karheus. Tykkään silti kotikadustamme, jossa on upeita vanhoja kivitaloja ja herttaisia puutaloja, mutta myös ei-niin-upeita uudisrakennuksia, leipäjonoja, kirpputori ja yksi kiva baari. Kadulta myös pääsee nopeasti Puolalanpuistoon.

Ja neljän vuoden vuoden kokemuksella täytyy sanoa, että yli 100-vuotiaan korttelin sisäpihalla on elo varsin rauhallista. Hirsitalon sisään ei kuulu edes kadun meteli, koska kadun vieressä oleva talo toimii meluaitana.

Silloin tällöin ohikulkijat piipahtavat ottamaan kuvia sisäpihan idyllistä ja ihastelivat sen kauneutta. Ja onhan täällä somaa - ainakin sillä puolella, jossa ei ole autoja. Pihan toisella puolella on neljä parkkipaikkaa, ja osakkaat jonottavat niitä. Meidän ei tarvitse.

Totuimme koronakeväänä tilaamaan isommat ruokaostokset kaupasta kotiin ja olemme pitäneet kiinni siitä. Tuomas käy hakemassa puuttuvia tavaroita lähikaupasta mustalla Kombilla, jota markkinoitiin aikoinaan ”kioskiohjuksena”. Se onkin melko täydellinen peli kaupunkipyöräilyyn. Ja tyylikäs - varsinkin kun kilikellossa on Tanskan lippu. 



Tuomas tulossa kaupasta kioskiohjuksella. Ostokset kulkevat repussa.


Minä en uskalla pyöräillä kaupungissa, koska tasapainossani ei ole kehumista. Pyöräilijät ajavat lujaa ja koukkaavat mistä milloinkin on kätevintä. Kaikki eivät näytä tietävän, että fillarissa on kääntyvä etupyörä. Sori fillaristit, tämä on karkea yleistys. Varmasti moni teistä noudattaa sääntöjä, mutta tunnustan silti pelkääväni pyöräilijöitä.

Tottakai autottomuus aiheuttaa arkeen myös hankaluuksia, koska Turussa lähes kaikkien vähänkin isompien tai epätavallisten ostosten takia pitäisi lähteä Raision kauppakeskittymään. Olen allerginen kauppakeskuksille enkä todellakaan kaipaa Biltemaan, Plantageniin tai Bauhausiin. Ahdistun suurissa kaupoissa ja välttelen niitä viimeiseen asti.

Mutta jos tarvitsee vaikka isoa tukiristikkoa humalalle, sellaista en keskustasta löytänyt. Myös kotiinkuljetus olisi ongelma. Tai jos bongaa Facebookin Roskalava-sivustolta jonkun ihanan ilmaisen mööpelin, se pitää yleensä noutaa itse. Se taas ei onnistu ilman autoa.

Kun liikumme pitkiä matkoja Suomessa, suosimme
 junaa, koska koirien on mukavaa matkustaa eläinvaunussa. Ilman koiria matkustaessani valitsen toisinaan myös bussin, koska se on halvempi. Julkisilla liikkuminen on ekologista, mukavaa ja stressitöntä. Nyt korona on tietenkin muuttanut kuvion täysin. Olemme välttäneet matkustamista kaikilla kulkuneuvoilla. 

Kaupungissa käytämme taksia tarvittaessa aika matalalla kynnyksellä. Autottoman on järkevää ajaa taksilla, jos julkiset eivät natsaa. Taksit ottavat kyytiin myös koiria, kunhan asiasta ilmoittaa taksia tilatessa.


Autottomallakin on valinnanvaraa. 


Harmillisinta autottomuudessa on oikeastaan se, että rescuerakkineemme Bibi ja Fluffy rakastavat autoilua. Heidän mielestään se on parasta ikinä. Kun he pääsevät taksin tai vuokra-auton kyytiin, he ovat onnellisia ja innokkaita.

Normaaalisti he joutuvat kateellisina katsomaan, kun naapurin rescuekoiria viedään joka päivä autolla lenkille. Se ottaa koville. He tuijottavat meitä syyttävästi. ”Romaniassakin kaikilla oli auto, ja miksi ihmeessä teillä ei ole. Miksi meidät annettiin tällaisille luusereille”, he viestittävät.


Bibi ja Fluffy rakastavat autokyytejä. Kuva ja kuvankäsittely: Sanna Nikander. 


Olemme tavallisesti vuokranneet noin kerran kesässä auton, pakanneet koirat kyytiin ja ajaneet kavereiden tai sukulaisten luo. Mutta sekin on aika kallista puuhaa. Perjantaista sunnuntaihin kestävän autovuokrauksen hinnaksi tulee useita satoja euroja plus bensat. Ja käytämme kohtuuhintaista firmaa. 

Lisää yhteiskäyttöautoja!


Kaipaisin yhteiskäyttöautoja, joissa olisi helppo toimintakonsepti. Pari vuotta sitten yhteiskäyttöautofirmoja ilmestyikin Helsinkiin, mutta ainakin osa joutui lopettamaan. Kysyntää ei ilmeisesti ollut tarpeeksi. Suomalainen on sellainen, että haluaa ajaa omalla autolla, vaikka se seisookin 90 prosenttia ajasta kadulla tai parkkipaikalla ruostumassa.

Pieni googlaus selvittää, että Helsingissä näyttää toimivan kiinnostavan tuntuinen yhteiskäyttöautofirma Omago. Nettisivujen mukaan yhteiskäyttöautoja tarjotaan rajatuille kohderyhmille, kuten taloyhtiön asukkaille tai yrityksen työntekijöille. 

Omago markkinoi myös alueautoa, jota pidetään tietyllä Helsingin asuinalueella, esimerkiksi Lauttasaaressa, Ruskeasuolla tai Vallilassa. Auto otetaan käyttöön ja palautetaan saman asuinalueen kaduille. Kuukausijäsenyys maksaa 30 euroa per talous. Ajaminen maksaa 6 euroa per tunti. Hinta sisältää kaiken polttoaineista vakuutuksiin.

Ja aina vaan paranee! Omagolla on myös vuokra-autoja, jotka maksavat 50 euroa per vuorokausi. Se olisi jo todella houkuttelevaa. Perjantai-illasta sunnuntai-iltaan kestävän viikonloppureissun hinnaksi tulisi 100 euroa.

Kaveri vinkkasi, että Hertzillä on Turussa yhteiskäyttöautokonsepti. Ja todellakin, Turun kaupungin nettisivuilta löytyy tieto. Päivisin auto on kaupungin työntekijöiden käytössä, mutta iltaisin ja viikonloppuisin sitä voivat käyttää kaikki asukkaat. 

Auton käyttäjäksi rekisteröitynyt asiakas voi varata auton käyttöönsä joko lyhyeksi ajaksi tai vaikka koko viikonlopuksi, mihin aikaan vuorokaudesta tahansa, nettisivusto opastaa.

Yhteiskäyttö vähentää ilmastopäästöjä, joihin liikenne on yksi suuri syyllinen. Yhteiskäytöllä pyritään tulevaisuuteen, jossa jokaisen ei tarvitsisi omistaa omaa autoa, sillä tarjolla olisi edullisia, joustavia ja helppoja liikkumisen yhteiskäyttöpalveluita.

Jess! Ymmärsin, että autoja on toistaiseksi vain yksi. Niitä voisi hankkia heti lisää!

Tampereella, Lahdessa ja Oulussa yhteiskäyttöautoja tarjoaa firma nimeltä GoNow. Heillä on käytössä minuuttitaksa 0,47 euroa, pysäköinnin aikana veloitus on 0,10 euroa. Nettisivujen mukaan hintaan sisältyy kaikki auton käytöstä polttoaineeseen ja pysäköintiin. Sovellus myös hoitaa varauksen pysäytyksen automaattisesti, kun auto on parkissa.

Jos teillä on kokemuksia yhteiskäyttöautoista, kerrottehan? Kuulisin mielelläni.

Onhan miehellä tietenkin haaveensa. Jos meillä joskus olisi auto, se olisi Mini Countryman. Joko hybridi tai sähköauto. Olisihan se symppis ja nostalginen, mutta en tiedä mitä pitäisi tapahtua, että meillä olisi varaa tällaiseen.



Miehen haaveena on Mini Countryman. Kuva sivustolta mini.fi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti