Tunnisteet

keskiviikko 8. heinäkuuta 2020

Taikamatolla sisäiseen universumiin

Kun laskeuduin pitkäkseni joogamatolle, huokaisen ja annan hengityksen löytää luonnollisen rytminsä, tunnen suunnatonta turvallisuuden tunnetta. Lepään taikamatolla, jossa kaikki on puolitoista tuntia hyvin. Mikään ei ahdista, mikään ei pelota. 

Joogamatolla mieli ja keho rauhoittuvat.


Tunne muistuttaa kellumista vedessä, painottomana ja kevyenä. Ajantaju katoaa, siristelen silmiä ja katselen aurinkoa, taivaalla soutelevia poutapilviä ja korkealla lentäviä lintuja. Välillä aalto loiskauttaa kasvoille vettä ja suljen silmät. Joskus unohdan silmät kiinni ja katselen sisäänpäin. Välillä pelkään nukahtavani.

Rakastan kellumista. Se vain tapahtuu eikä minun tarvitse tehdä tai ajatella mitään. Silloin olen yhtä luonnon ja universumin kanssa. Sulautumisen tunne on niin totaalisen ihana, että voisin jäädä siihen. Sama tapahtuu joka kerta myös joogassa.

Joogamatolla lepään samassa asennossa kuin kelluessa. Joogassa sitä kutsutaan savasanaksi eli kuolleen miehen asanaksi: jalat vähän auki, kädet vähän irti vartalosta, kämmenet ylöspäin. Niska ja pää vakaana hyvässä asennossa. Silmät kiinni.


Joogan aluksi rentoudutaan matolla. Annetaan lattian kannatella. Kuva: Tuomas Pelttari.

Asana on joogan asennoista tai fyysisestä harjoituksesta käytettävä nimitys. Niitä on paljon ja jokaisesta vielä lukuisia erilaisia versioita. Jotkut joogaopettaja käyttävät paljonkin sankskriitinkielistä termistöä, minun ohjaajani Lasse puhuu mieluummin liikkeistä.

Matolla havahdun Lassen ääneen. ”Pää ja niska keskelle, kädet A-kirjaimena, jalat vähän auki. Jäädään hetkeksi lattian huomaan sellaisena kuin ollaan. Aika pysähtyy. Ollaan itsessämme.”

Sitten harjoitus alkaa ja annan Lassen neuvojen ohjata liikkeitäni. 

Lassen joogatunnilla tehdään hathajoogaa. Se on lempeä joogan muoto, jossa asanat tehdään tietoisesti ja hitaasti, hengityksen tahdissa.

Lasse saattaa vaihdella liikkeiden järjestystä, mutta harjoituksen peruskaava on aina sama: ensin yhteys hengitykseen, sitten lämmittelyä ja venyttelyä. Sen jälkeen tulee usein seisten tehtäviä liikkeitä, joissa taivutaan ja venytään. On tärkeää, että pää riippuu välillä alaspäin. 

Vähitellen siirrytään voimakkaampiin taivutuksiin ja selkärangan kiertoihin istuen tai maaten. Kun keho on lämmitelty, taivutuksissa ja kierroissa voidaan olla pitkään. Selkää taivutetaan aina symmetrisesti molemmille puolille: oikealle ja vasemmalle, eteen ja taakse. Pöydässä selkä nousee jalkojen ja hartioiden varassa ylös lattiasta, kobrassa ja sfinksissä ollaan vatsallaan ja selkä kaareutuu toisin päin.

Minulla, kuten kaikilla muillakin, vasen ja oikea puoli ovat hieman erilaisia, ne venyvät ja taipuvat eri tavalla. Joogassa ero hyväksytään ja sitä kunnioitetaan. 

Kun ollaan asanassa, ulkopuolisesta voi näyttää, että mitään ei tapahdu, mutta oikeasti kehossa tapahtuu koko ajan valtavasti hyviä asioita. Pelkästään tietoinen seisominen tasapainossa, selkä suorassa, jalat juurtuneina maahan ja pää kohti taivasta on yllättävän vaikeaa, varsinkin kun hengityksen tulisi virrata vapaasti. Jotkut sanovat sitä jopa joogan vaikeimmaksi asanaksi. 

Myös yksinkertainen etutaivutus, jossa annetaan painovoiman vetää päätä ja käsiä alaspäin, auttaa tunnistamaan selän kireät paikat ja jännitykset. Jos selkä on oikein jumissa, jopa istuminen maassa selkä suorassa on raskasta. 

Kesällä voi joogasta ulkona ja tehdä vaikka puuasanan. Räsymatto on mainio joogamatto. Kuva: Tuomas Pelttari.

Joogan taikasana on hengitys. Joogassa hengitetään aina nenän kautta. Hengitän sisään, kädet ojentuvat ja venyvät, hengitän ulos ja kädet laskeutuvat hitaasti. Hengitän sisään, taivun taakse, rintakehä avautuu, hengitän ulos, taivun eteen, selkä pyöristyy kumaraan nikama nikamalta. Kun keskittyy hengitykseen, liikkeistä tulee luonnollisia. Hengitys alkaa kuljettaa liikettä.

Toinen tärkeä elementti on painovoima, jota joogan liikkeissä käytetään hyväksi. Esimerkiksi selkää ei oikeastaan taivuteta alaspäin, vaan painovoima vetää selkää alaspäin hengityksen rytmissä. Selkää ei pakoteta taipumaan niin alas kuin pystyy, ainoastaan siihen asti, kun keho antaa myöten. 

”Voi nauttia sekä liikkeistä että pehmeästä hengityksestä”, Lassen ääni kuuluu jostakin kaukaa. 

Vaikka joogassakin on toistoja, joskus aika paljonkin, niitä ei tehdä pakonomaisesti. Joogan ei kuulu minkäänlainen väkivalta tai kehon rajojen ylittäminen. Suorittaminen on meissä kuitenkin niin lujassa, että Lasse saa usein muistutella: ”Ei suoriteta eikä pinnistellä! Rennosti vaan!”

Mietin joskus, että jos kaikki joogaisivat, maailmassa olisi ehkä paljon vähemmän väkivaltaa. Sillä asanat eivät vaikuta pelkästään fyysisesti, ne rauhoittavat ja kirkastavat myös mielen. 

”Kuvitelkaa sisäänhengityksellä, että hengitätte ympärillenne auringonpaistetta tai valkoista valoa. Mielikuvassa valoa on noin metrin verran kehon ulkopuolella”, Lasse ehdottaa joskus. Ja se toimii!

Loppurentoutus on oikeastaan meditaatioharjoitus, jossa hengittelen ja kellun taas painottomana ja kevyenä. Nyt kylven valkoisessa valossa. Pää tyhjenee, loputon ajatusmylly hiljenee hetkeksi. 

Ihminen pystyy ainakin pienen hetken olemaan ajattelematta mitään. Ja jos joku ajatus mieleen tuleekin, seuraan sitä kuin poutapilveä taivaalla, päästän irti ja annan sen mennä.


Joogan henkisestä puolesta on kirjoitettu hyviä kirjoja.

Olen aloittanut joogan vuonna 2009, mutta en ole joogannut yhtäjaksoisesti. Välissä on ollut taukoja ja katkoksia. Yhteen aikaan joogasin itsekseni kotona, ja se tuntui hyvältä ratkaisulta. Kerran keskittymiseni kuitenkin herpaantui kesken voimakkaan asanan ja sain vamman, joka johti monen vaiheen kautta leikkaukseen. Sen jälkeen päätin, että minun on parasta käydä ohjatuissa joogaharjoituksisssa. 

Olen kokeillut monenlaisia opettajia ja huomannut, että jokaisella on hathajoogassakin oma tyylinsä. On opettajia, joiden vetämä jooga muistuttaa lähinnä jumppaa. On tiukkoja opettajia, jotka huomauttavat virheistä ja tulevat jopa korjaamaan asentoa. En missään tapauksessa halua, että minuun kosketaan! On myös sekavasti tai liian nopeasti ohjaavia opettajia. 

Ja sitten on Lasse, jonka ryhmään palaan aina takaisin, koska hän on rento, hyväksyvä ja rauhoittava. Hän näyttää ja selittää liikkeet niin hyvin, että neuvoja on helppo toteuttaa. Ja hän antaa aina vaihtoehtoja. Ja jos joku liike ei juuri sinä päivänä sovi, sen saa jättää väliin tai korvata jollakin muulla.

Eniten minua kuitenkin kiehtoo Lassen musikaalinen ääni. Kun Lasse puhuu, tuntuu kuin hän hymyilisi äänellään. 

Joogan henkiseen puoleen voi tutustua lukemalla kirjoja. Oma suosikkini on Donna Fahrin Jooga ja elämän voima (Basam Books 2004). Näin hän kirjoittaa joogasta ja sen vaikutuksesta:

Rajattomuuden tunne, olemuksen keveys, vapaus ja onnellisuus eivät ole ominaisuuksia, jotka saavutamme; me olemme yhtä kuin nämä ominaisuudet - olemme aina olleet ja tulemme aina olemaan. 

Minulle joogassa on kysymys juuri tästä: egon supistumisesta, katoamisesta, häviämisestä. Kokemus siitä, että mieli lepää hengityksen päällä. Että voi sulkea silmänsä ja olla osa kaikkea. Hengityksen rytmissä tehtävät asanat auttavat pääsemään tähän tilaan, ne eivät ole itsetarkoitus.

Jooga ei ole jotain, mitä saamme aikaan, vaan jotain, mitä meille tapahtuu. Mutta se ei tapahdu vahingossa. 

Hengitä syvään sisään ja ulos. Tämä on mielentila, jota kutsumme joogaksi, eikä sitä voi löytää mistään muualta kuin tästä hetkestä. Hetki avaa itsensä sinulle. Astutko siihen?



Koirankin kanssa voi joogata. Fluffy tutkii mattoa.. 



Bibi on epäluuloisempi.








2 kommenttia:

  1. Kiinnostavaa lukea tämä, tällä tavoin kirjoitettu teksti joogasta. Olin 4 kk tunneilla, mutta lopulta ahdistuin. Oli liian hidasta, mietin mitä tarkoittaa se ja tuo... Ehkä se kieli oli liian henkistä, tai siis.., jolloin jähmetyin kirjanmerkiksi . Että mitäs tuo on ja mikö yhteys jne. Juuri tuo yhteys hengitykseen: olin hämmentynyt kun en tajunnut mitä muuta voI edes olla. Tunsin hengitystekniikan (puheviestinnän tutkinto), miten sillä voi rauhoittaa itseään, mietin siellä miten tää eroaa siitä vai eroaako. Lopulta lopetin käymisen, koska olin 1,5 h jälkeen niin uupunut, etten jaksanut mitään. Mutta kiinnostamaan jooga jäi. Luen siitä toisinaan. Kirjoitat selkeästi.

    VastaaPoista
  2. Hei!, kiitos viestistä! Hathajooga on aika hidasta. Ehkä sinulle sopisi paremmin dynaaminen hathajooga tai astanga? Hengitys onnistuu ajan myötä, sitä ei kannata liikaa funtsia. Ehdota, että kokeilisin myös erilaisia ohjaajia. Se, että tunnet itsesi joogaharjoituksen jälkeen täysin uupuneeksi, ei tunnu oikealta. Olon pitäisi olla ihan päinvastainen: kevyt ja kirkas. Toivottavasti löydät oman joogasi.

    VastaaPoista

Hei, nimeni on Eve. Olen introvertti.

Introvertin taivaassa on tyhjää, hiljaista ja kaunista. ”Otetaanko tähän loppuun vielä sellainen esittelykierros, jossa kaikki kertovat jota...