Tunnisteet

keskiviikko 1. heinäkuuta 2020

Kirjeitä eläimiltä: Miksi ihmiset vihaavat meitä?


Yliopistolla kävin monenlaisten professoreiden luennoilla, mutta kukaan heistä ei ollut professori Hypykin veroinen. Professori Hypykki on hämähäkki, joka on erikoistunut eläimiin ja erityisesti niiden taitoihin, kykyihin ja tunteisiin. Hän tietää myös kaiken elonkirjosta. Luennoidessaan hän käyttää tohtorinhattua, jossa hän näyttää tyylikkäältä ja hyvin viisaalta.

Professori Hypykki on koonnut eläinten kirjeitä ihmisille. Reetta Niemelä teki niistä kirjan.


Professori Hypykin luennot on tarkoitettu ihmiselle, joilla on ennakkoluuloja tai inhon ja vihan tunteita joitakin eläimiä ja jopa kasveja kohtaan. Professori Hypykki uskoo tiedon voimaan: Mitä enemmän tiedät toisesta, sitä enemmän häntä arvostat. Minäpä pyysin kavereitani kirjoittamaan teille elämästään.    

Kirjailija Reetta Niemelä kokosi eläinten, kasvin ja viruksen kirjoittamat kirjeet kirjaksi Älä vihaa minua - kirjeitä ihmisille. Kirjan on kuvittanut loistava Sanna Pelliccioni.

Kirjan rakenne on jäntevä. Aukeaman oikealla sivulla esitellään ihmisen uskomuksia ja professori Hypykin tietoiskuja sekä eläimen luonnonmukainen kuva. Vasemmalla sivulla on sydäntäsärkevä kirje. 

Kirjan on kuvittanut ja taittanut Sanna Pelliccioni. 

Tiesitkö, että varikset tunnistavat ihmiset kasvonpiirteiden perusteella? Varikset myös varoittavat toisiaan ilkeistä ja keljuista ihmisistä. Variksille on monimutkainen kieli, jossa on murteita ja ne osaavat käyttää työkaluja. Ne ovat myös leikkisiä: olen nähnyt variksen laskevan talvella liukumäkeä portaiden jäätynyttä kaidetta pitkin! 

Entä tiesitkö, että rotat nauravat leikkiessään ja ovat tutkitusti empaattisempia kuin ihmiset? 

Tätä kirjoittaessani kattoikkunan päälle istahti naakka varmistamaan, että kerron myös naakkojen erinomaisesta matikkapäästä. Kyllä, kyllä, kerrotaan, naakat ovat matikkaneroja. Harmi, että en ehtinyt napata kuvaa. Siivekäs oli liian nopea minulle. 

Naakka lensi pois, mutta kirjan variksen sain sentään kuvaan.

Miksi ihminen on ylentänyt itsensä asemaan, jossa uskoo voivansa päättää muiden eläinlajien elämästä ja kuolemasta? Tämän tuhoisan uskomuksen vuoksi kuudes sukupuuttoaalto kiihtyy ja ilmastokriisi eskaloituu. Oikeasti ihminen on eläinlaji muiden joukossa. 

Uskomuksilla tarkoitetaan mielentilaa, jossa ihminen on vakuuttunut jonkin väittämän todenmukaisuudesta. Uskomus ei ole sama kuin tieto, mutta ihmiset toimivat usein niiden mukaan.

Olen opiskellut kognitiivista psykologiaa maisteriksi asti ja tiedän, että ihmistä voidaan auttaa tunnistamaan ja kyseenalaistamaan omat uskomuksensa. Vasta sen jälkeen hän on valmis muotoilemaan ne uudelleen sellaisiksi, että ne vastaavat paremmin todellisuutta. Siitä alkaa muutos. 

Professori Hypykki on ilmeisesti ollut samoilla luennoilla kanssani, koska hänen eläimiltä keräämänsä kirjeet keskittyvät juuri uskomusten horjuttamiseen. 

Harva osaa itse kyseenalaistaa susivihaansa, kyytä kohtaan tuntemansa inhoa tai pakkomiellettä merimetsojen ja valkoposkihanhien hävittämisestä. Silti ihminen voi ajatella myös ihan toisin, jos hän suostuu ottaman vastaan uutta tietoa. 

Ensimmäisen kirjeen kirjoittaa kyy, joka haluaa kertoa, että on oikeasti arka saaliseläin. Kalliolla lämmittelevät kyyt ovat helppoja lounaita vaikkapa haukoille. Kyy ei pure ihmistä ilkeyttään, vaan yrittää ensin jähmettyä, tekee sitten valehyökkäyksen ja sihisee. Pureminen on vasta viimeinen keino. 

Ai niin, melkein unohtui: emme ole limaisia ja niljakkaita. Suomuihomme on lämmin ja sileä. Älä vihaa minua! Terkuin varovainen, mutta utelias kaverisi Kyy

Kyy välttelee ja piiloutuu ihmistä. Se ei pure, jos sinäkin väistät.

Oman kirjeensä kirjoittavat myös supikoira, voikukka, merimetso, rotta, piha-ampiainen, puutiais-punkki, susi, varis, valkoposkihanhi ja virus.

Joskus kannattaa myös miettiä sitä, miltä me ihmiset näytämme eläinten silmissä. Kahdella jalalla hoippuroiva, karvaton, pitkäkäsinen ja isopäinen otus voi olla melko koominen näky.

Rotta haluaa oikaista vääryyden.

Merimetson kirje ihmiselle.


Professori Hypykin luento tunteista on erityisen kiinnostavaa luettavaa. Siinä selitetään, miksi me ihmiset tunnemme pelkoa, vihaa ja inhoa. Ja professori painottaa, että ihmisillä ja eläimillä keskeiset tunteet, kuten pelko, ilo, suru ja hämmästys ovat kovin samanlaisia. 

Viha hälvenee, kun ihminen ymmärtää, että jokainen eliö on yhtä arvokas niin yksilönä kuin lajinakin luonnon kokonaisuudessa. Tilalle tulee myötätunto, jota voi tuntea ihan mitä tahansa lajia kohtaan.


Älä vihaa minua -kirja jatkaa Reetta Niemelän äärettömän arvokasta elämäntyötä eläinten, kasvien ja koko elonkirjon puolustajana. Hän jaksaa innostaa ihmisiä tekemään puutarhoista villimpiä, kritisoida koirien ja hevosten vanhanaikaisia koulutusmenetelmiä, vastustaa teiden rakentamista ikimetsien läpi tai arkeologisille hautapaikoille.

Kuvittaja Sanna Pelliccioni on tehnyt eläinhahmoista luonnonmukaisia, mikä on oikea ratkaisu. Hän on myös taittunut kirjan kauniisti ja sivuilta löytyy hauskoja jippoja, kun oikein tarkkaan katsoo. Professori Hypykin luennot ja tietoiskut ovat usein keltaisella väripohjalla, myös sinistä ja ruskeaa käytetään tehosteväreinä.

Kirjaa markkinoidaan lasten luontokirjana, mutta minusta sen lukemisen tekisi hyvää aikuisillekin. Tekee usein pahaa katsoa, kun aikuiset siirtävät eläinpelkojaan lapsiinsa täysin kritiikittömästi. Toivottavasti lapset saavat tästä kirjasta uusia ajattelumalleja, joita he ovat valmiita oppimaan.

Kirjan lopussa professori Hypykki ratkoo riitaa siitä, saavatko voikukat helottaa koulun pihalla. Hän katsoo, että muillakin eläinlajeille kuin ihmisellä on oikeus sanoa mielipiteensä ja tulla huomioon otetuksi. 


Professori opettaa ratkomaan ristiriitoja. Tästä mallia taloyhtiön kokoukseen?

Kun kaikkkia on kuultu ja jokaista myös kuunneltu, osallistujat alkavat ymmärtää toisiaan. Sovitaan, että koulun pihaan rajataan paikka, jossa voikukkaniitty saa kasvaa. Kaikki voittavat. Professorin mallin voisi siirtää suoraan taloyhtiöiden kokoukseen.

Mutta onkohan Reetta-kirjailija huomannut, että kirja jää vähän kesken? 

Viimeisen sivun viimeisillä riveillä professori Hypykki lähettää terkkuja ystävältään hyttyseltä, joka myös haluaisi lähettää ihmiselle kirjeen. Hyttystä kuitenkin jännittää ja pelottaa niin, ettei hän ole päässyt alkua pitemmälle. 

Rakas ihminen, hän aloittaa.


Ehkä sinä voit kirjoittaa kirjeen loppuun?


*************
Kirja saatu kustantajalta.

Reetta Niemelä & Sanna Pelliccioni: Älä vihaa minua - kirjeitä ihmisille.
Karisto/Kustannusosakeyhtiö Otava 2020
Kuvitus ja taitto: Sanna Pelliccioni



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Hei, nimeni on Eve. Olen introvertti.

Introvertin taivaassa on tyhjää, hiljaista ja kaunista. ”Otetaanko tähän loppuun vielä sellainen esittelykierros, jossa kaikki kertovat jota...