Tunnisteet

torstai 18. kesäkuuta 2020

Alina Maria on viileä luonnonlahjakkuus

Ensin näin Instagramissa biisistä vain pienen mustavalkoisen pätkän, joka oli kuvattu studiossa. Klippiin mahtui sirpale alkua ja lupaus kertiksen huimasta nousukiidosta.

Olin aivan mykistynyt. Kuuntelin ja kuuntelin. Miten kukaan voi olla noin viileä, noin lahjakas - ja noin nuori?

Espoolainen Alina Maria lauloi täydellisen popbiisin muutamalla otolla. Kuva: Teemu Aitoaho.

Sitten koitti riemun päivä. Kesäkuun ensimmäisenä Alina Marian biisi ilmestyi Spotifyn ja Apple Musicin ja kohta myös YouTuben palveluihin. Nyt sain kuulla koko Beady Eyes -biisin, ja se oli täyttymys. 




Biisin alku on melankolinen, raukean käheä. Sitä seuraa kristallinkirkas, intensiivinen, kosmisiin sfääreihin nouseva kertis, jonka puhdas voima häikäisee. Tekee mieli käyttää sanaa virtuoottinen. Kertistä kannattelee kuulaasti helähtävä piano, kuin höyhenen kosketus. Taustat on soitettu kevyellä kädellä ja ne nostavat laulua.

Beady Eyesin teksti on mielenkiintoinen. Tyttö jättää pojan, mutta sureeko hän sitä ja syyttääkö itseään? Vai onko hän vain helpottunut? 

Otin heti yhteyttä Alina Marian isään, Teemu Aitoahoon, jonka olen tuntenut ysikytluvulta saakka. Hän oli silloin teini, joka soitti veljensä Tuukan kanssa bändissä. Molemmat lähtivät opiskelemaan musiikkia ja kummastakin tuli musiikin ammattilainen, Tuukasta myös Alinan kummisetä ja The Heartbeat Bandin rumpali. Bändistä lisää blogijutussa Skandinaavisia soundeja Vaasasta, joka julkaistiin huhtikuussa.

Mutta Alina Maria, 12, on toista maata. Häntä ei ole musiikin opiskelu kiinnostanut tähän asti lainkaan. Musiikkileikkikoulussa hän suostui käymään tasan kaksi kertaa. Musiikkiopistossa hän soitti bassoa viikon. 

”Alina on pyörinyt pienestä pitäen mukana vanhempiensa keikoilla, soundchekeissä, harjoituksissa ja musiikkitunneilla. Kotona on aina soinut musiikki ja setä Tuukka on opettanut beat-kompin. Kotoa löytyy myös kaikki perinteiset bändi-instrumentit. Alina onkin oppinut laulamaan ihan itsekseen,” Teemu taustoittaa.

Teemu kertoo myös, että Alinan äiti, Eva on jo vauva-aikana laulanut hänelle enemmän kuin puhunut. Ehkä silloin tapahtui jotakin, ehkä laulu imeytyi Alinan verenkiertoon ja tuli ennen symbolifunktiota, joka liittyy puheen oppimiseen. Ehkä laulaminen on Alinalle yhtä luonnollista kuin hengittäminen. 

Eva Aitoaho opettaa pop/jazz laulua Kauniaisten musiikkiopistossa, jossa myös Teemu toimii opettajana. Aitoahojen perhe asuu Espoossa ja vanhemmat tekevät musiikkia ja myös keikkailevat yhdessä.

Varmaankin Alina on yksinkertaisesti imenyt musiikin itseensä, koska musiikilta ja luovuudelta ei Aitoahojen kodissa ole oikein voinut välttyä. Alinan pikkuveli Noel on puolestaan kova rumpali.

On takuulla melkoinen myönnytys, että Alina on nyt mukana musiikkiopiston bändissä.



Alina Maria on oppinut laulamaan ihan itsekseen. Kuva: Teemu Aitoaho.



Entä mistä taivaallisen kaunis, surumielinen biisi oikein tuli? Onko se tehty Alinalle?

Beady Eyes on Teemun sävellys ja sanoitus, joka tehtiin itse asiassa Pop & Jazz Konservatorion pääsykokeisiin. Teemu haki opiskelemaan musiikkituotantoa ja ennakkotehtäviin kuului kahden laulun säveltäminen.

”Beady Eyes oli toinen näistä, ja vaikka teksti olikin aika ”aikuinen” pyysin Alinaa laulamaan demon. Alina ei ollut aiemmin nauhoittanut mitään ja olikin aikamoinen luonnonlahjakkuus”, Teemu kertoo.

Hän ei ryhtynyt sen kummemmin viilaamaan laulua vaan nauhalle päätyivät ensimmäiset otot. Teemu soitti itse kaikki instrumentit - myös sen lasivasaran kosketukselta kuulostavan herkän pianon. Rummut ja perkussiot soitti kummisetä Tuukka. 

Englannin kielessä on hieno sana Alinan kaltaisille lahjakkuuksille: natural



Alina Maria ei ole ollut kiinnostunut musiikin opiskelusta. Kuva: Teemu Aitoaho.


Mutta jos haluaa todella ymmärtää Alinaa, pitää matkustaa ajassa taaksepäin, sinne yhdeksänkymmentäluvulle.

Alinan isoäiti, Pirkko ”Pike” Aitoaho julkaisi 1995 novellikokoelman Kolmekymmentä senttiä on pitkä aika, joka sai hyvät arviot. 

Tein silloin toimittajan töitä ja matkustin Mustasaaren, Vaasan kupeeseeen haastattelemaan häntä Anna-lehteen. Kun pääsin perille, ajattelin, että olin tullut kotiin. 

Seisoin komean pohjalaisen hirsitalon pihalla. Seinät hehkuivat punamullan syvää punaista ja nurkkalaudat oli maalattu valkoisiksi. Piha oli sopivasti villiintynyt, juuri sellainen jota rakastin. 

Mutta kun avasin oven, tajusin, että olinkin astunut suoraan Narniaan. Pohjalaistalon interiööri oli taiottu kiehtovaksi satumaailmaksi, jossa oli niin fantastisia yksityiskohtia, erilaisia nurkkia ja tiloja, että en melkein kestänyt. Taloa ei voi oikeastaan kuvailla sanoilla, se piti kokea.

Kun sitten tapasin koko perheen, aloin ymmärtää. Taikasauvaa oli heilutellut Alinan isoisä, Heikki ”Hessu” Aitoaho, joka on arkkitehti. Hän oli halunnut kunnioittaa pohjalaisen talonpoikaisrakennuksen ulkoista olemusta, mutta loihtinut sisälle oman maailmansa yhdessä käsistään taitavan ja luovan Piken kanssa.

Kaikkialla oli kirjoja ja musiikkia ja taidetta, vanhoja esineitä ja huonekaluja. Sisustusta ohjasi vahva visuaalinen näkemys. Televisio oli piilotettu vintin tasanteelle, joten se ei hallinnut tilaa.

Siinä keittiön pitkän pöydän ääressä me sitten keskustelimme kirjallisuudesta ja kirjoittamisesta Piken kanssa. Joku soitti kitaraa jossakin. Kadotin ajantajun täysin ja yhtäkkiä kuulin talon sokkeloista Hessun kysymyksen, olisiko mitään toivoa saada ruokaa.

Tuntui luonnolliselta ryhtyä pesemään Piken avuksi perunoita ateriaa varten. Kun istuimme kaikki syömään, tutustuin myös kolmeen poikaan. Teemun ja Tuukan lisäksi perheeseen kuului Tatu, joka oli silloin vielä alle kymmmenen.

Seuraavan kerran tulin punaiseen taloon ystävänä. 

Kun Teemu kertoo, että ”isoäiti Pike näytti satujen maailman” Alinalle, ymmärrän täysin, mistä hän puhuu. 

Pikehän oli itsekin kuin satuhahmo, suunnattoman kauniskasvoinen, mustahiuksinen nainen, jolla oli räiskyvä nauru ja jonka vihreät silmät näkivät sieluun pohjaan asti. Hänellä oli syvä intuitio ja voimakas sisäinen maailma. Hän viihtyi metsässä paremmin kuin ihmisten kanssa, ja ehkä juuri siksi oli niin hyvä kuuntelija. 

Kotona hän luki, kirjoitti tai painoi kankaita. Pike julkaisi toisenkin novellikokoelman ja monta erinomaista romaania Otavalla. Vuosien mittaan Pike kertoi kirjeissään ja tapaamisissamme paljon elämästään ja perheestään.

Seurasin Teemun ja Tuukan musiikillista taivalta tarkasti. Fanitin varsinkin Creamstar-yhtyettä, joka päätyi jopa television musiikkiohjelmaan haastateltavaksi.

Creamstar näytti Blondielta, mutta kuulosti omalta itseltään. Kuvassa vas. Tuukka Aitoaho, Hannah Norrena ja Teemu Aitoaho. Ylärivissä vas. Kalle Katz ja Eero Paalanen. Kuva: Tuomas Pelttari. 

Bändin visuaalinen konsepti oli suoraan Blondielta: solistina oli superkaunis hunajahiuksinen Hannah Norrena, ja bändin pojat taas olivat mustiin pukeutuneita tummatukkaisia ja -kulmaisia, kuvissa usein korostetun ilmeettömiä. Creamstar oli länsirannikolla suosittu ja soi paljon radiossa. 

Bändi teki hienon levyn ”The 12th Of Never” EMI Finlandin tallissa ja sen tuotti legendaarinen T.T. Oksala. Energisiä kosketinspiraaleja, suvantoja ja hiveleviä melodioita sisältävä albumi on kestänyt hyvin aikaa ja kuuntelen sitä edelleen mielelläni.

Soundin Pertti Ojala kirjoitti numerossa 5/2003 näin: Hyvän popin tuntee hyvistä biiseistä ja niitä Creamstarin kitaristi Teemu Aitoaho ja Hannah Norrena - ja vähemmässä määrin myös Kalle Katz - ovat kirjoittaneet useampiakin. 

”The 12th Of Never” Spotify



Creamstarin hajottua Teemu ja Tuukka lähtivät soittamaan muihin kokoonpanoihin. Tuukka soittaa HBB:n lisäksi Wasa Teaterin orkesterissa.

Teemun näin Paraisilla syksyllä 2009, jolloin hän kiersi lahjakkaiden muusikoiden kanssa maata esittämässä Beatlesien Abbey Roadia 40 vuotta levyn julkaisun jälkeen. Kiertue alkoi Vaasasta 26.9. ja päättyi Helsinkiin 10.10.2009.


Oli vavahduttava elämys kuulla klassikkolevyn biisit nuotilleen alkuperäisen mukaan. Teemulla oli yllä Lontoosta hankittu takki, joka oli kevyt kumarrus ”Sgt. Peppers’ Lonely Hearts Club Band” -albumin kannen suuntaan. 

”Beatles on ollut aina vahvasti mukana”, Teemu myöntää. Nykyään hän soittaa Jiri Nikkisen Beatles Tribute bandissa.

Muistan, kun Teemun isä Hessu esitteli minulle ylpeänä valkoista, paksua (yli 1100 sivua!)  Complete Scores -partituuria, johon oli koottu kaikki Beatlesien biisit. Olen varma, että hän on soittanut koko eepoksen läpi. 

Hessu oli saanut kitaran 40-vuotislahjaksi ryhtynyt uudelleen soittamaan bändissä kavereidensa kanssa. 

”Joskus Alinan huoneesta voi kuulua Here comes the sun, eli kasvatus on tuonut toivottua tulosta”, Teemu sanoo tyytyväisenä

Oikeasti Aina Marian musiikkimaku on varsin laaja ja suurin suosikki on tällä hetkellä Billie Eilish. 

Kirjoitan kaikesta menneestä siksi, että mikään ei synny tyhjiössä. Alina Marian virtuositeetti ja luonnonlahjakkuus ovat oikeastaan sukupolvien mittaisen taiteiden ja musiikin arvostamisen, jatkuvan harjoittelemisen, soittamiseen kannustamisen ja lahjakkuuden vaalimisen hedelmiä. 

On kummisetä Tuukan ansiota, että Beady Eyes julkaistiin. Niin, ja Teemu sai sen opiskelupaikan, jossa hän keskittyy laulujen kirjoittamiseen. 

”Nyt on tarkoitus kirjoittaa lisää musiikkia Alinalle, kun minulla opiskelun myötä on aikaa säveltämiseen. Ehkä tästä talosta julkaistaan lähiaikoina muitakin levyjä”, Teemu ennustaa.

Sitä jään hartaana odottamaan.

Alina Maria aloittaa syksyllä yläkoulun. Kuva: Teemu Aitoaho. 







































Beady Eyes Spotify

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti