Tunnisteet

torstai 21. toukokuuta 2020

Hardcore-taiteilija takoo ja taikoo

Kimmo Tulimetsä esittelee galleriaa, jossa on myös hänen vaimonsa Heli Tulimetsän töitä.

Äitienpäivänä suuntasimme koiralenkille Raunistulaan, taideseppä Kimmo Tulimetsän galleriaa kohti. Olin vilkaissut Instagramista, että paikka olisi avoinna kolmeen asti iltapäivällä ja siellä myytäisiin ihania metallisia päivänkakkaroita, joissa kukan heteet ja emit olivat pronssia.

Kun puuskutimme paikalle, kello oli vähän vaille kolme. Tulimetsä Shop näytti pimeältä. Tuomas laittoi Kimmolle tekstarin. Vastaus tuli nopeasti: kauppa oli ollut avoinna eilen, lauantaina, mutta yksi kukka oli vielä jäljellä ja me voisimme saada sen.

Kimmo tuli suoraan ruokapöydästä myymään kukkaa meille. Nolotti, niin tyypillistä minulle olla liikkeellä vääränä päivänä. Samalla olin häkellyttävän onnellinen. Maaginen maailmankuvani sai minut uskomaan, että ehkä viimeinen kukka odottelikin juuri minua. 




                                         Äitienpäivän päivänkakkara ei lakastu. Kuva: Tuomas Pelttari. 

Puutaloasuminen on tutustuttanut meidät aivan uusiin ammattikuntiin ja niiden edustajiin. Taideseppä on yksi kiehtovimmista: hän takoo hehkuvan kuumaa rautaa  niin kuin sepät ovat tehneet jo satoja vuosia. Samalla hän on taiteilija, joka taikoo töihinsä krouveja, mutta samalla myös herkkiä ja vivahteikkaita muotoja.

Kimmo Tulimetsän ahjo sijaitsee Kulttuurikeskus Kutomon tiloissa Turun linnan huudeilla. Hän takoo erilaisista metalleista sekä perinteisiä että moderneja esineitä. Ja taitavissa käsissä metalli taipuu mielettömän upeiksi muodoiksi. Takomisen lisäksi seppä valmistaa tuotteita myös valamalla ja jalometallitöinä.

Kaikissa esineissä näkyy Kimmo Tulimetsän selkeä, tyylikäs ja ajattoman kaunis muotokieli. Silti varsinkin veistokset voivat olla rajuja ja hurjia! Erityisen kiinnostavia ovat mystiset eläinhahmot, joissa on jotain muinaista. Niitä on saatavina veistoksia ja koruna.

Ensimmäistä kertaa Tuomas bongasi Kimmo Tulimetsän sanomalehden jutusta, jossa esiteltiin hänen näyttelyään. Viimeisenä näyttelypäivänä lähdimme tarpomaan koirien kanssa kohti Raunistulaa. Oli pimeä talvi-ilta ja pääsimme tietenkin paikalle vasta vähän ennen sulkemisaikaa. 

Vaikka ehdimme katsella gallerian näyttelyä vain hetken, olimme vaikuttuneita. Metallisia kynttilänjalkoja, koruja, veistoksia… mihin tahansa katsoi, näki karunkauniita esineitä. Miten vaikkapa tuikkuvene voi olla noin siro ja samalla vakaa? Pieni galleria oli täysin oma maailmansa, jossa oli vahvaa, rosoista kauneutta kaikkialla.

Aivan ensimmäiseksi ostimme kaksi naulakkoa ja peilin.

Ikuistimme etävappuilut Kimmo Tulimetsän peilin ja naulakon kera. Eteisessä oli kivat pikku pirskeet.


Sitten tuli se kevät, jollloin vaaterekkini kirjaimellisesti romahti. En edes muista, mistä rekki oli meille tullut, mutta siinä oli kauniit siniset jalat, joista tykkäsin. Tiesin kyllä, että se oli hutera ja vei paljon tilaa. 

Ja sitten kävi niin kuin kävi: yhtenä päivänä rekki luovutti, huokaisi ja kaatui kaikkiin ilmansuuntiin. Vaatteet levisivät ympäri lattiaa. Koiratkin jäivät melkein alle. Mitään ei ollut tehtävissä, edes roudarinteippi ei enää auttanut.

Tykkään pitää henkarivaatteita esillä makkarissa ja etsin netistä uusia vaaterekkejä. Tuomas kuunteli hajamielisenä ehdotuksiani Ikean reissuista, joka ihmeellisesti siirtyi eteenpäin viikosta toiseen.

Hänellä oli mielessä jotakin ihan muuta, ja vasta syntymäpäivänä sain tietää, mitä. Kimmo Tulimetsä oli takonut minulle rekin! Tuomas ja Kimmo olivat yhdessä suunnitelleet sen täsmälleen meidän makkarin mittoihin sopivaksi. Kimmo oli duunannut upeat keihäsmäiset kolmiokoristeet molempiin päätyihin.

Vaaterekkini lähdössä meille. Kuva: Kimmo Tulimetsä.

Vasta jälkeenpäin sain tietää senkin, että oli ollut milleistä kiinni, että rekki ylipäätään saatiin hilattua vintille. Vaikka meillä on leveät ja tukevat portaat, ongelmia tuli jo ensimmäisessä tiukassa kulmassa. Miehet eivät luovuttaneet. He käyttivät järkeään eivätkä voimaa ja voilà! - rekki päätyi vintille.

Nyt rekki kantaa vaatteeni ryhdikkäänä ja ylväänä. Joskus tulevaisuudessa se tulee kantamaan myös tyttäreni Ellan vaatteet. Ja kuka tietää, keiden muiden. Se ei väsy eikä romahda. Se on tehty kestämään.

Tänä keväänä sain idean. Toinen rescue-koiristamme, Fluffy, on karkailevaa sorttia ja kesällä täytyy aina muistaa varmistaa, että ulko-ovi ei jää sekunniksikaan auki. Bibillä taas on niin vahva vartitointivietti, että häntä ei oikein voi pitää ulkona. Hänen mielestään jokainen meidän oveamme lähestyvä tai sellaista suunnitteleva on uhka. Raivokas on mieto sana kuvaamaan Bibin vahtihaukkua.

Mutta jospa oveen saisikin koiraportin? Silloin ovea voisi pitää auki.

Tuomas otti taas yhteyttä Kimmoon, joka sanoi heti, että onnistuu ja suunnitteli samantien meille ilmavan ja kevyen portin. Se on tarpeeksi korkea ja vahva pitääkseen koirat eteisessä. Talveksi sen saa irrotettua.


Koiraportti sepän pajalla. Kuva: Kimmo Tulimetsä.

Jatkoimme ideoimista ja ajattelimme, että olisi hyvä, jos porttia voisi säilyttää jossakin lähellä. Keksimme, että portin voisi ripustaa talvella eteisen seinällä olevaan Tulimetsän naulakkoon, jossa se olisi kuin taideteos. Kimmo sanoi, että onnistuu, ja teki meille koukut.

Koiraportti on elegantti ja käytännöllinen. Kuva: Kimmo Tulimetsä. 


Talvella porttia voi säilyttää eteisen seinällä. Kuva: Kimmo Tulimetsä.

Mutta me olimme vasta päässeet vauhtiin. Pihan porttikongista puuttuu edelleen portti, ja siksi meidän ihanalta sisäpihalta on varastettu kaikenlaista. Viime kesän ja talven aikana varastelu on kiihtynyt ja yhteen kotiin on yritetty jopa murtautua. Siksi Tuomas kysyi Kimmolta, voisiko samaan naulakkoon tehdä koukut, jossa puutarhatuolit viettäisivät kesäyönsä.

Sekin onnistui. Kimmo teki toisen parin koukkuja tuoleja varten.

Puutarhatuolit ovat turvassa rosvoilta. Kuva: Tuomas Pelttari.


Kysyin Tuomaksella, mikä Kimmon kanssa työskennellessä on parasta. Siis sen lisäksi, että hän on valtavan nopea ja kuskaa ostokset kotiin asti, koska tietää, ettei meillä ole autoa.

”Hänen kanssaan on helppo toimia ja mukava suunnitella yhdessä. Hän osaa myös ehdottaa sellaisia vaihtoehtoja, joita ei itse tule ajatelleeksi. Lisäksi voi luottaa siihen, että eri aikoina tilatut työt sopivat aina yhteen”, Tuomas sanoo.

Me molemmat nautimme Tulimetsän takomien esineiden ajattomuudesta, vanhan ja modernin ainutlaatuisesta liitosta. Käyttöesineissä on vahva taiteellinen ulottuvuus ja tunnistettava muotokieli.

Kimmo Tulimetsällä on myös valtavasti eläinaiheisia veistoksia ja koruja, joista uusin on uljas susi. Sellaisen ehkä joskus vielä hankin. Myös kynttilänjalat ovat toivelistalla. 

Tässä vaiheessa ei varmaan tule yllätyksenä, että lenkkeilemme koirien kanssa hyvin usein Raunistulan suunnalla. Varmimmin meidät tavoittaa kurkkimasta sisään Tulimetsän gallerian näyteikkunasta. 

Tulimetsän kauppa ja galleria ovat Raunistulassa osoitteessa Virusmäentie 28. Kuva: Tuomas Pelttari.
Kimmo Tulimetsän tapaa yleensä kesällä Turun keskiaikatapahtumassa, mutta tämä vuosi taitaa olla poikkeus. Tulimetsä Shop on avoinna la 11-15 tai sopimuksen mukaan osoitteessa Virusmäentie 28. Myynnissä on myös Kimmon vaimon, tekstiilitaiteilija Heli Tulimetsän töitä. 

Kimmo Tulimetsän kotisivut ja tuotteet löytyvät linkkien takaa. Facebook ja Instagram ovat nimellä Tulimetsä Shop.

Turun Sanomat kävi Tulimetsien kotona 2014: Onnellisen perheen koti Raunistulassa


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti