Tunnisteet

sunnuntai 29. maaliskuuta 2020

Musiikki valaisee sielun

Kun löytää uuden bändin, joka kolahtaa, tuntuu kuin ikkunasta ryöppyäisi auringonsäteitä ja kuunsiltoja, tähdenlentoja ja pallosalamoita pitkän pimeän kauden jälkeen. Joitakin biisejä täytyy kuunnella yhä uudelleen ja uudelleen niin, että ne menevät verenkiertoon ja tuntuvat solutasolla asti.

Perjantaina 27.3.  kävi niin, kun Valot-yhtye julkaisi debyytti-sinkkunsa Avaruuscowboy.




Valot-yhtye. Kuva: Ella Kiviniemi

Olin osannut odottaa paljon, mutta silti olin aivan mykistynyt. Miten on mahdollista, että tuntemattoman yhtyeen ensimmäinen julkaistu biisi on näin valmis?

Melodia hurmaa ja viettelee ja oi kyllä, minä antaudun heti. Samaan aikaan analyyttinen puoli aivoista raksuttaa ja raportoi, miten häikäisevän taitavia muusikot ovat. Jokainen yksityiskohta soitosta ja laulusta on hiottu timanttiseen kuosiin. Sovitus kokoaa kaikki elementit herkkään balanssiin. Sielukasta ja hohdokasta.

Laulujen lyriikat ovat minulle olennainen osa viehätystä. Valot-yhtye laulaa suomeksi, ja Avaruuscowboyn  teksti on kuin kosminen scifi-novelli. Näen tarinan heti elävinä kuvina, vähän epätarkkoina, rakeisina ja särisevinä, mutta ilmaisuvoimaisina. Kohinaa ja avaruusromua on (ja pitääkin olla) sen verran, ettei aina ole ihan selvää, miten päin avaruudessa leijutaan.

Tähtikuvioiden keskeltä kerrottu tarina on haikean viehko ja sen välittämät tunteet tosia. Niistä kutoutuu heti yhteyksiä omaan elämään, muistoihin ja kokemuksiin.

Niin, ja kertis on tietty juuri sellainen tarttuva, joka jää soimaan päähän.





Mistä sitten tiesin odottaa bändiä? Tyttäreni on valokuvaaja, joka ottaa toisinaan promokuvia muusikoista ja tekee musavideoita bändeille. Olin nähnyt Valot-yhtyeen kuvia ja kiinnostuin heti.


Kuva: Ella Kiviniemi. Visuaalit: Felipe Gasnier.

Tytär kehotti kuuntelemaan myös Sienipilveä, joka on julkaissut albumin tänä vuonna. Sienipilven Hyökyaalto onkin soinut kuulokkeissa tiuhaan.

Sienipilvi. Kuva: Ella Kiviniemi. Visuaalit: Felipe Gasnier.

Sienipilvi soittaa astetta kokeilevampaa ja villimpää, progehtavaa musaa, jossa samoillaan oudoissa maisemissa. Tekstit ovat tälläkin bändillä suomeksi, mutta välillä tuntuu kuin ne olisivat vierasta kieltä. Sienipilvi on luonut oman ihmeellisen maailmansa, jossa kaikki ei ole miltä näyttää.

Nimibiisi Hyökyaalto on voimakas ja angstinen: tuulet nostattavat vaahtopäitä, jotka imaisevat mukaansa. Tuntuu kuin seisoisi surffilaudan päällä ja taiteilisi valtavissa tyrskyissä. Vakaa urkusaundi kannattelee kuulijaa jylisevän meren yllä, ja vahva, kaunis kitarasoolo on kuin pelastusrengas, jonka joku heittää ja kiskoo takaisin rantaan juuri, kun kuvitteli että vesi nielaisee.

Biisistä Vasen törmä varisee sitä maagista kultapölyä, joka voi tehdä laulusta hitin. Suloisesti koukuttava melodia, hienot taustat ja huima loppunousu vievät jalat alat alta. Mystiset sanat ja hivelevä stemmalaulu viimeistelevät  kokonaisuuden. Tätä ihan varmasti lauleskelen meidän koirille.



Puuta heinää on lempeästi rullaava ralli, jossa kuljeskellaan joutilaina kaupungilla ja tehdään pakkolasku Aurajoen rantaan. Pisteet siitä - ehkä vain turkulainen voi ymmärtää lainin täyden merkityksen.

Jännää, että levyllä on ihan oikea instrumentaalikin. Veikeästi silmää iskevä Bilbo voisi hyvin sopia elokuvan soundtrackin biisiksi. Unilaulu timantille on pehmeä ja unelmoiva pastissi, jossa on kyllä laulua, mutta ei lainkaan sanoja.

Ainoa biisi, josta en tajua yhtään mitään, on Ei Eerikille. No, ehkäpä se selviää joskus.

Sienipilvi. Kuva: Ella Kiviniemi. Visuaalit: Felipe Gasnier.

Sienipilvi. Kuva: Ella Kiviniemi. Visuaalit: Felipe Gasnier. 


Sekä Valot-yhtyeen että Sienipilven pienin yhteinen nimittäjä on Turku. Nyt on ihan pakko kysyä, missä viipyy minulle ehkä rakkaimman Turkuun liittyvän bändin, The Postin albumi? Huhu kertoo, että levyn nimi olisi Broken Sky. Täällä riutuu epätoivoinen fani, joka tietää, että videokin on jo kuvattu. Huhuu The Post! Maa kutsuu!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti